talviloma alkaa nyt. ihanaa! en tiedä, jaksaisinko ahertaa ilman sitä. viikon tauko koeviikkojen jälkeen tekee hyvää.

perjantaina viimeisellä välitunnilla sain kuulla pari suht mielenkiintoista asiaa: a) huutelijapoika ja ee eivät enää ole yhdessä. b) huutelijapoika on ilmeisesti loppuvuoden kotiopetuksessa. ensimmäistä asiaa en ihmettele oikeastaan lainkaan, sillä en ajatellutkaan heidän suhdettaan kovin kestäväksi. mutta tuo toinen asia sai minut melkein hyppimään ilosta. en nähnyt huutelijapoikaa koko viikolla, ja ilmeisesti hänen vanhempansa, luokanvalvojamme, rehtori ja opo ovat päättäneet, että näin on parasta. voin sanoa, että luokkamme on huomattavasti rauhallisempi! jos kaikki menee nyt sitten niin kuin pitääkin, en joudu olemaan hänen kanssaan samalla luokalla enää - toivottavasti - koskaan. olen melko onnellinen!

onneksi kaikki kokeet ovat nyt ohi. olen piirtänyt hermosoluja, pohtinut äidinkielen merkitystä yksilölle, selvittänyt ortodoksisen kirkon vaiheita suomessa ja laskenut tunnelin tilavuuksia. täytyy sanoa, että nyt on aika voittajaolo, kun ei tarvitse tehdä talvilomalla kerta kaikkiaan mitään. todistukset saamme loman jälkeen.

yhteishaku hirvittää minua. jään mitä luultavimmin paikkakunnan omaan lukioon, mutta tänne jää myös niin paljon väliinputoajasakkia, joka ei pahemmin koulussa pärjää ja joka pelkää muutosta. minusta tuntuu, etten tule viihtymään täällä - osaksi muiden takia ja osaksi siksi, että kaipaan jonnekin ihan muualle. ruotsiin tai iso-britanniaan. suurempiin ympyröihin kuin täällä, jossa jokainen tuntee toisensa.

nyt aion vain nukkua ja olla ajattelematta koulua koko viikon. lataan akkuja viimeistä kolmea kuukautta varten.

nelonen on ollut viime aikoina melko suosittu numero joidenkin henkilöiden keskuudessa luokassamme. saimme uskonnon kokeet perjantaina, ja häiriköidemme tulokset vaihtelivat neljästä pisteestä viiteen - kohta voinemme lyödä vetoa uusintakertojen lukumäärästä.

olen saattanut kirjoittaa tästä aiemminkin: eniten minua ärsyttää huutelijapojan ystävä. hän istuu edessäni, ja kuulen joka tunnilla kuinka hän kuiskaa oikeat vastaukset opettajan kysymyksiin, muttei jaksa viitata. joskus opettajat kuulevat hänet, ja ihmettelevät, kuka vastauksen möläytti. yleensä viittilöin poikaa päin, sillä oikeasti hän osaa ja on oikeasti fiksu, ja hänestä voisi tulla vaikka mitä, jos hän vain jaksaisi yrittää. monet opettajatkin toivovat, että hän viittaisi. kunpa hän tajuaisi oman parhaansa!

meillä oli englannin kuullunymmärtäminen eräs perjantain viimeinen tunti. huutelijapoikaa ja eetä ei kuulunut tunnin alussa, ja luokanvalvojamme aloitti kokeen. taisimme olla kuuntelemassa jo toista kertaa kuullunymmärtämiskokeena ollutta työhaastattelua, kun ovelta kuului koputus. luokanvalvojamme meni avaamaan seuraavan tauon aikana, ja ovelta kuului "no johan sää tulit avaamaan". huutelijapoika ja ee tulivat tupakalta - sitä ei voinut olla haistamatta. tehtyämme kuullunymmärtämisen saimme eteemme tekstinymmärtämiset. sen tekeminen oli kuitenkin vaikeahkoa, sillä huutelijapoika viihdytti meitä kommentoimalla kaikkea mahdollista. kun luokanvalvojamme kirjoitti viestiä puhelimellaan, hän huusi kovaan ääneen kaikkea mahdollista runojen kirjoittamisesta sun muusta. tunnin jälkeen moni muukin oli kokenut saman kuin minä - me kaikki olisimme halunneet hieman huomauttaa pojalle mahdollisista haluistamme tehdä tekstinymmärtäminen huolella, ilman typeriä häiriköitä.

kokeet alkavat hiljalleen helpottaa näin talvilomaa lähestyttäessä. jäljellä ovat vielä matematiikka, ruotsi ja äidinkieli. tähän mennessä kokeet ovat menneet suht koht hyvin, kolmesta palautetusta kokeesta olen saadut parhaan mahdollisen numeron, ja siitä englannin kokeesta sain 9-. muutenkin kokeet ovat tuntuneet helpoilta, mikä on herättänyt minussa hienoisen kummastuksen tunteen - olen kuitenkin valmistautunut kaikkiin melkoisen huolimattomasti.

blogini täytti helmikuun alussa kaksi vuotta, en tiedä onko se hyvä vai huono asia. kiitos kuitenkin teille ainakin 27 lukijalle!