ruokana koulukiusausta.

tarinoita koulukiusaamisesta ja itsetunto-ongelmista kiusatun yläasteikäisen tytön silmin.

sunnuntai, toukokuu 04, 2008

koulua on kaikeksi onneksi jäljellä enää neljä viikkoa eli 21 päivää. oi kuinka odotankaan hetkeä, jolloin voin kirmata paljain jaloin pihalla vailla huolen häivää kaksi ja puoli kuukautta! kuitenkin odotan hetkeä hieman ristiriitaisin tuntein, olenhan viettänyt viimeiset kolme vuotta melko tiiviisti noiden 16 muun luokkalaiseni kanssa. osaa en näe varmaan kevätjuhlan jälkeen enää ikinä.

meidän piti palauttaa äidinkielen ja uskonnon "päättötyöt" eli kirjailjakansio ja tutkielma keskiviikkona, ja yllätyin iloisesti, kun jiillä oli omat työnsä mukanaan tulostettuna ja eelläkin oli ilmeisesti jotain. minusta tuntuu, että suurin piirtein koko luokkani vihaa ja inhoaa äidinkieltä - eikä vähiten opettajan takia. rakastin ennen äidinkieltä niin lujaa, että luin oppikirjaa kotona kaiket päivät vapaa-ajallakin ja kiljahtelin riemusta joka aamu, kun lukujärjestyksessä oli tiedossa äidinkieltä. nyt se on vain aine muiden joukossa, osin juuri opettajan vuoksi. vähän aikaa sitten valitimme opettajalle ystävieni kanssa, kuinka hän tappaa vähäisenkin tuntiaktiivisuutemme ja kiinnostuksemme jatkuvalla kritikoinnillaan ja filosofisilla pohdinnoillaan - ja me olemme vasta peruskoulussa, ei meidän kuulu osata sellaista heti kylmiltään jo nyt! hän on ottanut hieman opikseen, muttei meitä päästetä edelleenkään liian helpolla. (tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka kuinka!)

koulumme juhlat ja juontamiseni niissä onnistui omastani ja muidenkin mielestä hienosti - olin tarpeeksi rauhallinen ja puhuin selkeästi. olen siitä onnellinen, koska olen ihan mahdoton jännittämään esiintymistä (vaikka rakastankin sitä kauheasti) ja usein kehoni tärisee, ääneni tärisee tai sekoan sanoissani. jospa alkaisin päästä vihdoin yli liiallisesta esiintymisjännityksestäni - pieni jännityshän on aina vain hyvä. myös koulun vappujuhla sujui mielestäni kohtalaisesti, joskin minusta tuntui, ettei kellään muulla kuin järjestäjillä ollut hauskaa.

olen ollut viime aikoina ihan mielettömästi tunneilta pois, johtuen koulun juhlista, vappujuhlista ja erään tv-ohjelman koekuvauksista helsingissä. toivottavasti vain saisin toiset kiinni, vaikka kovasti olen yrittänyt tehdä läksyjä ja muita tehtäviä kotona. ja toivottavasti pääsen siihen televisio-ohjelmaan mukaan...

1 Comments:

Anonymous Juha said...

Minusta tuntuu vähän siltä että kasaat itsellesi turhan paljon odotuksia, töitä ja paineita. TV-ohjelmassa oleminen, lukiossa opiskeleminen ja kaikenmaailman kissanristiäisissä ravaaminen ei ole kovin helppoa kun aika ei riitä kaikkeen. Etenkään kun sinulla on esiintymiskammoa.

Olet hoitanut oman koulusi kunnialla, ja sinun pitäisi olla siihen äärimmäisen tyytyväinen.

Opettajien turhasta kritisoinnista ei kannata välittää. Asia on nimittäin niin, että niiltä jotka osaavat hommansa ja hoitavat osansa tunnollisesti, opettajat vaativat mahdottomia. Olen itsekin monesti huomannut tämän. Jos äidinkielen opettajasi vaatii sinulta kirjallisuuden maisterin osaamista, niin voit suoraan sanoa että hän vaatii aivan liikoja. Toisaalta, tulee muistaa että kun nyt oikeat opintosi alkavat, niin joudut olemaan kritiikin ja arvostelun kohteena jatkuvasti. Joten kritiikkiin kannattaa totutella.

Mutta onnea kuitenkin, peruskoulu päätöksessään. :) Lukiossakin on niitä lapsellisia ihmisiä edelleen, ja niihin tulet törmäämään vielä yliopistossakin. Mutta kyllä lukiossa helpottuvat asiat huomattavasti.

Suosittelen ottamaan edes hieman lomaa.

Terveisin: paatunut matematiikan opiskelija, joka on lukenut blogiasi jo pitkään.

maanantai, toukokuu 05, 2008  

Lähetä kommentti

<< Home