talviloma alkaa nyt. ihanaa! en tiedä, jaksaisinko ahertaa ilman sitä. viikon tauko koeviikkojen jälkeen tekee hyvää.

perjantaina viimeisellä välitunnilla sain kuulla pari suht mielenkiintoista asiaa: a) huutelijapoika ja ee eivät enää ole yhdessä. b) huutelijapoika on ilmeisesti loppuvuoden kotiopetuksessa. ensimmäistä asiaa en ihmettele oikeastaan lainkaan, sillä en ajatellutkaan heidän suhdettaan kovin kestäväksi. mutta tuo toinen asia sai minut melkein hyppimään ilosta. en nähnyt huutelijapoikaa koko viikolla, ja ilmeisesti hänen vanhempansa, luokanvalvojamme, rehtori ja opo ovat päättäneet, että näin on parasta. voin sanoa, että luokkamme on huomattavasti rauhallisempi! jos kaikki menee nyt sitten niin kuin pitääkin, en joudu olemaan hänen kanssaan samalla luokalla enää - toivottavasti - koskaan. olen melko onnellinen!

onneksi kaikki kokeet ovat nyt ohi. olen piirtänyt hermosoluja, pohtinut äidinkielen merkitystä yksilölle, selvittänyt ortodoksisen kirkon vaiheita suomessa ja laskenut tunnelin tilavuuksia. täytyy sanoa, että nyt on aika voittajaolo, kun ei tarvitse tehdä talvilomalla kerta kaikkiaan mitään. todistukset saamme loman jälkeen.

yhteishaku hirvittää minua. jään mitä luultavimmin paikkakunnan omaan lukioon, mutta tänne jää myös niin paljon väliinputoajasakkia, joka ei pahemmin koulussa pärjää ja joka pelkää muutosta. minusta tuntuu, etten tule viihtymään täällä - osaksi muiden takia ja osaksi siksi, että kaipaan jonnekin ihan muualle. ruotsiin tai iso-britanniaan. suurempiin ympyröihin kuin täällä, jossa jokainen tuntee toisensa.

nyt aion vain nukkua ja olla ajattelematta koulua koko viikon. lataan akkuja viimeistä kolmea kuukautta varten.