luokanvalvoja vaihtoi istumapaikkamme viime viikon perjantaina, eli pääsin vihdoin pois een ja huutelijapojan välistä. nyt he istuvat molemmat eturivissä, rivin eri päissä tosin. toivottavasti se vaikeuttaa hieman heidän kommunikointiaan. itse istun ikkunarivin toisessa pulpetissa, mutten tiedä onko se kovin hyvä paikka - takanani istuvat nyt nimittäin jii ja eräs huutelijapojan hyvä ystävä, melkoinen huutelemaan hänkin. pahimmassa tapauksessa tilanne ei muutu mitenkään, tai sitten ee ja huutelijapoika huutelevat toisilleen koko ajan samalla kun jii ja huutelijapojan ystävä keskustelevat takanani. katsellaan.

olin tutustumassa työelämään tällä viikolla paikallisessa maakuntalehdessä. pidin paikasta todella paljon, ja toimittajan ammatti alkoi kiehtoa minua jälleen aika paljon. välillä kirjoitin niin nopeasti ja ahkerasti kaiken, ettei minulle meinattu keksiä enää tekemistä. voisin kuulemma myös korvata monta lehden toimittajaa ahkeruudellani, ja kirjoitan lehden verkkotoimittajan mukaan paremmin kuin osa aviisin palkkalistoilla olevista. viikko teki kyllä todella hyvää itsetunnolle, enkä olisi halunnut lähteä sieltä millään. sanomalehteen kirjoittaminen pieksee ihmisen ruoansulatuksen ja arkhimedeen lain ihan 6-o!

kuulin muutaman ihmisen kautta, että opettajainhuoneessa olisi pohdittu huutelijapojan jättämistä luokalle. huutelijapoika tietää asiasta itsekin, sillä teknisen työn sijainen on kertonut siitä hänelle. en tiedä olisiko hän saanut, muttei hän kyllä muutenkaan ole mitenkään esimerkillinen opettaja. jos tuo ei soita pojan kelloja käytöksen ja opiskelun suhteen ollenkaan, niin ei sitten mikään. toisaalta olisi ihan vekkulia nähdä hänen naamansa kevätjuhlassa, kun me muut pääsisimme peruskoulun läpi ja jatkaisimme toiselle asteelle, kun hän jäisi kertaamaan vielä yhdeksännen luokan!

nuorisopsykiatrisen poliklinikan väki sanoi soittavansa minulle uuden lääkäriajan marraskuussa, mutta mitään ei ole vielä ainakaan kuulunut. jos eivät he soita ensi viikolla, taidan itse soittaa sinne ja tiedustella asiaa.

kokeiden kamalasta määrästä olen jopa pystynyt nauttimaan elostani viimeisten kahden viikon aikana. lukeminen on ollut vähän niin ja näin, mutta kiitettäviä numeroita on kaikeksi onneksi tullut. kokeisiin lukemista on hieman haitannut paha koukuttumiseni spider-pasianssiin, jolla palkitsen itseni jokaisen luetun kappaleen jälkeen. sitten se yksi peli muuttuu aina kahdeksi, se kolmeksi ja...

perjantai alkoi hyvin, mutta kun huutelijapoika tuli myöhässä matematiikan tunnille, alkoi kaikki muuttua vähän huonommaksi. yritin keskittyä tekemään viimevuotista matematiikkakilpailua, jonka avulla harjoittelimme ensi viikon kilpailua varten, muttei siitä tullut mitään. ensin tupakan haju tuli nenääni, sitten se tunkeutui jo suuhuni ja lopulta tunsin kuinka kaikki suun ja nenän limakalvoni huusivat apua, ja oloni tuntui todella likaiselta ja huonolta, melkein oksetti. taistelin sen tunnin ja kävin seuraavalla välitunnilla valittamassa luokanvalvojalle asiasta. olimme samalla viikolla oppilaskunnan hallituksen kokouksessa puhuneet siitä, kuinka opettajille on annettu oikeus poistaa tupakalta haiseva oppilas luokasta. luokanvalvojamme ei kuitenkaan suostunut siihen, kun ehdotin huutelijapojan poistamista luokasta, sillä se kuulemma vaikeuttaisi vielä lisää hänen koulunkäyntiään.

seuraavilla tunneilla haju ei ollut enää niin tappavan voimakas kuin aiemmin, ja viimeisellä tunnilla luokanvalvojamme siirsi minut eteen, erään sairastuneen pojan paikalle istumaan etten joutuisi kärsimään enää yhtään enempää. muut tietenkin ihmettelivät miksi minut siirrettiin eteen, sillä olen aina kunnolla tunneilla, ja etenkin jii ja eräs huutelijapojan ystävä tenttasivat minulta asiaa, istuihan toinen heistä vieressäni ja toinen takanani. vastasin rehellisesti, että huutelijapoika haisee niin paljon kessulta, etten vaan voi istua hänen edessään. jii vastasi, ettei hän edes haise niin paljon, vaan ee haisee. senkin olen huomannut, sillä joudun istumaan een vieressä maantiedon tunnit erityisesti, vaikka hän istuu vasemmalla puolellani kaikilla muillakin tunneilla. hänelle olen huomauttanutkin, että nyt taitaa haista pahasti ummehtunut ja vanha kessu. aina hän epäuskoisesti tokaisee "äääääh, emmää polta!" sitä ei kyllä usko kukaan opettaja, saati sitten kukaan luokastamme.

puhuimme sen erään pojan kanssa asiat halki, ja nyt on selvää, että pysymme ystävinä. en enää oikeastaan ajattele poikaa sillä lailla, ja minulla on ihanan vapaa olo: voin rauhassa olla koulussakin, eikä tarvitse kytätä koko ajan, missä hän menee jne. ihastunutta touhua. en ole enää edes ihastunut äidinkielen opettajaani, ja olen ensimmäistä kertaa vailla ihastusta moneen vuoteen. olen ollut enemmän tai vähemmän ihastunut ensimmäisestä luokasta lähtien, joten olo on todellakin erilainen.

vielä kun jaksaisin pinnistää fysiikan kokeen ja musiikin esitelmän (oi ihana bay city rollers!), olen vapaa. viisi päivää koulua, sitä seuraavalla viikolla tet maakunnan sanomalehdessä.