en tiedä olenko paatunut jo pahasti een ja huutelijapojan välissä istumiseen vai onko tilanne rauhoittunut oikeasti, sillä en enää huomioi ollenkaan ylitseni käytävää keskustelua ja tavaroiden lentelyä. toisaalta, jos meno alkaa yhtään yltyä, olen kovin valmis kertomaan siitä luokanvalvojalle. ajattelin kertoa hänelle heti, jos vaan jossain vaiheessa hermostun siihen. en jaksa enää odotella tyyliin "no jos tässä nyt jossain vaiheessa, katotaan jos oikeesti räjähdän jossain vaiheessa..."

viime viikon tiistai-iltana romahdin totaalisesti kaikkien koulupaineiden alla. normaalien läksyjen lisäksi yritin lukea jääkausiajoista ja suomen kivilajeista maantiedon kokeeseen ymmärtämättä yhtään mitään, ja toisella silmällä opettelin saksan rektioverbejä esimerkkivirkkeineen. erityisen turhauttavaa se oli, kun virkkeet olivat luokkaa "henkivartijat ovat seuranneet linnanherraa", jolla ei pahemmin tee mitään. loppujen lopuksi en voinut tehdä muuta kuin maata selälteni lattialla, tuhertaa itkua ja katsoa kattoa. no, osasin kuitenkin kaikki esimerkkivirkkeet ja verbit, eikä maantiedon koe torstaina tuntunut myöskään erityisen vaikealta.

lääkäriaikani nuorisopsykiatriselle poliklinikalle peruttiin yhdellä puhelinsoitolla kesken erään fysiikan tunnin. yritin kovasti viittoa ja huutaa muiden oppilaiden metelin yli opettajalle numeron näyttävän siltä, että minun on parasta vastata. naisääni kertoi minulle lääkärin sairastuneen, ja nyt syyslomalle sovittu aikani perutaan. saan marraskuussa uuden ajan, kunhan lääkäri saapuu taas töihin. asia kirpaisi hieman, sillä olin kuitenkin odottanut aikaa kohtuulailla.

olen viettänyt tämän viikon syyslomaa. viikko on mennyt jotenkin, ainakin olen saanut heitettyä unirytmin ihan päälaelleen. se poika, josta olen viime aikoina kertoillut, ilmoitti minulle maanantaina messengerissä, ettei halua seurustella kanssani kaikesta tämän syksyn aikana tapahtuneesta huolimatta. itkin ja olin äärimmäisen alakuloinen koko maanantai-illan, mutta nyt en osaa enää kuin halveksia sitä, miten hän asian kertoi ja kuinka petkutti minua koko syksyn olemalla muka kovin kiinnostunut minusta. peruste sille, ettemme voi seurustella oli se, että minä olen agnostikko ja hän on baptisti. nyt kuitenkin pelkään hieman, sillä hän on ollut koko syksyn ajan se syy, miksi olen jaksanut lähteä kouluun enkä ole ollut liiemmin masentunut. nyt kun hän ei enää ole sitä, niin... mitä vaan voi käydä.

muutama päivä myöhemmin eräs lempiyhtyeistäni kertoi telakoituvansa. ensijärkytyksen jälkeen asian omaksumista helpotti se tosiasia, että yhtyeen solisti jatkaa kuitenkin soolona, taustayhtyeessään samaa jäsentä kuin nyt hiljentyvässä yhtyeessä.

seuraavat kolme viikkoa ovat käytännössä pelkästään kokeita, mikä hirvittää minua. tulossa on niin englannin, uskonnon, saksan, yhteiskuntaopin, ruotsin kuin fysiikankin koe - ja samalla pitäisi oppia reippaat 60 saksan rektioverbiä esimerkkivirkkeineen. toivottavasti pysyn pystyssä.

olen ollut viime aikoina väsynyt ja ahdistunut, mikä ei tietenkään ole ollut hirveän kivaa. tuntuu, etten ole vieläkään löytänyt varsinaista kouluvaihdetta, ja kokeisiin lukeminen tuntuu kauhean vaikealta eikä motivaatiota tunnu löytyvän mistään. tee nämä -lista tuntuu paisuvan sekä koulujutuista että muista lupauksista. en edelleenkään ole oppinut sanomaan 'ei'.

viime viikonloppuna paikkakunnallamme järjestettiin disko - itse en ollut mukana, mutta siltä melkein tuntui sillä sain kuulla jokaisen jutun niin moneen kertaan tämän viikon aikana. kuka oli juossut kenenkin perässä, kuka oli polttanut ensimmäistä kertaa, kuka sai porttikiellon nuorisotalolle. eräs ystäväni oli bailannut ahkeraan ja juossut erään pojan perässä koko lauantai-illan ajan, ja minusta oli kamalaa kuulla vielä perjantainakin, kuinka häntä kutsuttiin sen pojan sukunimellä. veikkaan siitä tulevan jonkinasteinen pilkkanimi hänelle koko loppuperuskoulun ajaksi, kuten eelle kävi seitsemännellä - ja nimi seuraa häntä yhä.

alan hiljalleen kyllästyä siihen, kuinka huutelijapojan kaveri tulee istumaan taakseni huutelijapojan viereen, ja kuinka jii tulee istumaan een eteen varsinaisesta istumajärjestyksestä huolimatta. silloin nämä neljä istuvat takanani ja oikealla puolellani kommentoimassa opettajan sanomisia ja kikattamassa, enkä saa opiskeltua ollenkaan. ajattelin katsoa nyt syyslomaan asti, miten homma alkaa kehittyä. siksi saankin usein kuulla olevani kauhean tylsä, kun opettaja kysyy istuvatko kaikki nyt varmasti omilla paikoillaan ja vastaan eivät. seuraavassa istumajärjestyksessä pyydän luokanvalvojalta pääseväni heistä mahdollisimman kauas.

olen myös hieman ahdistunut sen yhden pojan takia, kun en oikein ota hänestä selvää. jospa tämä tästä. puolentoista viikon päästä on myös se nuorisopsykiatrisen lääkäriaika, katsotaan mitä siellä tapahtuu.