ensimmäinen varsinainen, kokonainen kouluviikko meni myös hyvin. en kertakaikkiaan jaksa enää välittää siitä, kuinka vastattuani väärin jii kommentoi takaa nauramalla tai jotain vastaavaa. se on minusta ihan hyvä, sillä en kaipaa enempää ahdistusta elämääni. olen iloinen, että olen osannut kehittää jonkinlaisen välinpitämättömyyden hyökkäyksiä vastaan.

luokallemme on jo pidetty kunnon puhuttelu siitä, kuinka olemme aloittaneet peruskoulun viimeisen luokan turhan railakkaasti. tai no, ei nyt koko luokalle, mutta luokanvalvojamme puhutteli koko luokkaa vaikka asia oli lähinnä tarkoitettu noin viidelle ihmiselle. luokkamme on ottanut kahden viikon aikana jälki-istuntoja jo melkein yhtä paljon kuin viime vuonna yhteensä. jii ja ee ovat myös baelailleet niin lujaa, että ee joutui putkaan, jii haettiin kotiin hänen ollessaan vielä 14.

joudumme pitämään äidinkielen tunnilla vaikuttavan 5-10 minuutin puheen vielä ennen lokakuuta, ja minusta on käsittämätöntä, mikseivät jotkut luokkalaisistani (kuten huutelijapoika ja hänen kaverinsa) voi nähdä pientäkään vaivaa pohtiakseen edes jotain aihetta. sama on muilla tunneilla, jotkut eivät jaksa tehdä koulun eteen pienintäkään vaivaa tai olla häiritsemättä tunneilla, jotta muut saisivat opetella (muun muuassa lippalakkien pois ottamista luokkani pojat eivät tahdo oppia vieläkään).

toivottavasti vaihdamme saksan tunnilla pian pareja - jouduin erään pojan pariksi, emmekä pidä toisistamme lainkaan eikä hän pidä saksasta, ja haluaisin kuitenkin opiskella sitä ihan kunnolla.

koulu on alkanut hyvin, ja luokkani on pitkälti samanlainen kuin aiemminkin: paljon ääntä, 'hyviä' juttuja ja yhteishenkeä. olen kaivannut niitä jo pitkään. yksi poika on muuttanut parinkymmenen kilometrin päähän ja käy nyt koulua muualla.

koulu on myös alkanut rauhallisesti, vaikkakin sekä jii että ee ovat molemmat saaneet jo istumista - kuten myös huutelijapoika. jii jaksaa edelleen sanoa kaikesta vastaan luokanvalvojallemme, kuten 'et sää voi tehä noin!'. jotain hänestä kertonee varmaan sekin, että seuraavan kerran kun luokanvalvojamme kuulee jiillä olevan kuuloke korvassa ja hän kuuntelee mp3-soitintaan, hän saa taas istumista. onneksi minä olen saanut olla rauhassa, vaikka vähän pelkäsinkin kuulevani vaatteistani jotain ensimmäisenä päivänä, sillä laitoin päälleni a) paljon vihreää ja b) minulle aika epätyypilliset vaatteet. kun pyöräilin kouluun, kuulin jo korvissani een kommentin: 'mitkä noi on!'.

kävin kesällä siellä nuorisopsykiatrisella poliklinikalla. ne kolme kertaa, kun kävin koemielessä psykologilla olivat aika inhottavia, sillä psykologi yleensä kysyi minulta kysymyksen, johon tietenkin vastasin mutta jonka jälkeen olimme noin puoli minuuttia aivan hiljaa. en kokenut siitä olevan oikeastaan minkäänlaista hyötyä enkä oikein pitänyt siitä psykologista. sitä paitsi tapaamiset olivat lomalla, joten olin hyvällä päällä enkä kokenut oloani lainkaan masentuneeksi. siksi sovimmekin lääkärin kanssa tapaamisen syyslomalle, ja katsomme silloin, olenko alkanut ahdistua ja masentua nyt taas kun koulu on alkanut.

tällä viikolla olen ollut myös äärettömän iloinen erään toisenkin asian kuin koulun takia - olen tutustunut paljon paremmin erääseen poikaan, joka pitänee minusta myös.

koulu alkaa tiistaina. kesälomani on mennyt aika lailla tietokoneella, mikä harmittaa minua hieman. olen saanut lomailuvaihteen päälle vasta nyt elokuussa, joten voisin olla lomalla vielä vaikka tämän kuun kokonaan. silti odotan taas pääsyä kouluun, ehkä kymmenen viikkoa tosiaan riittää peittämään muistot kullalla - jos ei oikealla niin ainakin halvalla kultamaalilla.

rippileirini meni hyvin. aluksi olin hieman epäileväinen, mutta muutama päivä ennen leirin päättymistä tajusin, kuinka hienoa aikaa minulla oli ollut. opetustuokiotkin paranivat huomattavasti kun huomasin kuinka mukavaa työkirjaan piirteleminen onkaan - oikeassa koulussa en sellaista nimittäin harrasta. nuorisopappi myös kehui päivän päätteeksi pidettyjen testien mielipidekysymysten vastauksiani (kysymykset olivat luokkaa "jatka lausetta 'minun mielestäni raamattu on...'"), mikä oli minusta huvittavaa, sillä toistin melkein joka kysymyksessä, ettei kantani kristinuskoon ole muuttunut ja olen edelleen ateisti.

toinen kiusaajistani oli leirillä kanssani, mutta se ei häirinnyt minua sillä kiusaaja (kutsuttakoon häntä tästä lähtien jiiksi, olen kyllästynyt erottelemaan heidät vain 'toinen'-sanalla) oli suorittanut oman leirinsä jo aiemmin. olen alkanut hieman pitää toisesta kiusaajastani (olkoon hän ee) nyt kesällä, sillä silloin olen saanut esim. jutella ilman jiin läsnäoloa. hän on huomattavasti siedettävämpi yksinään. jiihin en ole pitänyt yhteyttä, ehkä kerran kysynyt mitä hänelle kuuluu. en tiedä miksi.

on mielenkiintoista, kuinka olen antanut itsestäni sen kuvan, että olisin ihastunut huutelijapoikaan. en pidä hänestä, sillä hän tekee usein elämäni melko inhottavaksi ja olisi helpompaa, jos hän ei olisi luokallani. viime aikoina olen ollut jonkin verran yhteyksissä erääseen musiikin ryhmässäni olevaan poikaan, ja ystäväni on sitä mieltä, että hän on pihkassa minuun. en tiedä itsestäni vielä.

odotan kuitenkin jo viimeistä vuottani peruskoulussa - oli se sitten ihaninta tai aivan kamalaa.