historian tuntimme lähestyy. viikolla kiusaaja ilmoitti tiukkasanaisesti ettei aio kertoa brasilian matkastaan mitään, enkä tietenkään uskaltanut sanoa mitään vastaan kun hän seisoi uhkaavana edessäni. hän ei siis ilmeisesti tee nyt mitään, kun taasen ystäväni on seuraillut mediaa ja lueskellut aiheestamme netistä ja minä olen tehnyt muistiinpanot ja tehtävämonisteen tunnille. ajattelin pistää kiusaajani kiertelemään luokassa ja katselemaan kaikkien varmasti tekevän työtä. tunnin jälkeen kertonen opettajalle ettei kiusaajani tosi asiassa laittanut tikkuakaan ristiin tuntimme eteen. hänestä on ainoastaan hyvä ja iloinen asia, että satuimme samaan ryhmään. hän tietää minun tekevän kaiken ja pystyvänsä pomottamaan minua.

inhoan myös sitä, kuinka kiusaajani tulevat kysymään minulta kuinka jokin sana taivutetaanko, onko oikea muoto "raumalla" vai "raumassa" ja voiko sanoa "se kuulostaa hyvälle" vai pitäisikö sittenkin sanoa "se kuulostaa hyvältä". saan aina kuulla vastauksestani sillä jomman kumman mielestä se on väärin. samalla kiusaajani kertoo kuinka hän hakkasi toista kiusaajani. minusta on kamalaa kuunnella kuinka toista kiusaajaani on lyöty kasvoihin, revitty hiuksista, nostettu ilmaan ja pudotettu alas vain "ku se on nii ärsyttävä". hirveää jos se on oikeasti totta!

huutelijapoika alkaa olla todellisissa vaikeuksia. tätä menoa hän saa kevätjuhlapäivänä todistuksen, jossa on monta nelosta - ainakin äidinkielestä, ruotsista, englannista ja matikasta. myös uskonnon ja historian opettajamme on totaalisen kyllästynyt häneen. poika on siirretty istumajärjestyksen mukaisesta takapenkistä etupenkkiin historian ja uskonnon tunneiksi, mutta hän ei suostu menemään suoraan luokkaan tultuaan eteen vaan opettajan on aina komennettava hänet siihen. hän sai kai opettajalta tällä viikolla kaksi tuntia istumista opettajan vastustamisesta ja muusta sellaisesta. ja jos ei saanut, niin ei siihen kauaa mene kun saa. olen hyvin kyllästynyt huutelijapojan ainaiseen valittamiseen ja niskurointiin, ja ajattelin mennä sanomaan luokanvalvojalle etten saa opiskeltua kun poika häiritsee tunnin kulkua koko ajan. toivon salaa hänen jäävän luokalleen.

monet opettajat ovat sanoneet meille, että yleensä fiksu ja hyvin käyttäytyvä luokkamme on alkanut viime aikoina häiriköidä ja huutaa entistä enemmän (emme ole kyllä koskaan olleet kovin hijainen luokka) ja työrauha on kadonnut kokonaan. olen ollut huomaavinani saman, joskaan en niin suuressa mittakaavassa kuin opettajat. kiusaajani ehdotti syyksi lähenevää kesälomaa, mutta en usko sen olevan syynä. kaipaan työrauhaamme, sillä tahtoisin oikeasti opiskella.

onneksi meillä on ensi viikolla vain kolmipäiväinen työviikko vapun takia, ja kun maanantaikin on vielä vapaa. vastaavasti helatorstain jälkeinen perjantai on kyllä koulua.

olen pahoillani, että jätin viime viikolla kirjoittamatta. perjantaina koneen virustorjunta vihoitteli, ja lauantaiaamuna lähdin yllätysreissulle mummolaan, jossa olin yötä ja yritin lukea kokeisiin. palasin sieltä vasta sunnuntai-iltana, ja kunnolla ehdin koneelle vasta keskiviikkona, joten päätin jättää viime viikon välistä. ymmärtänette kuitenkin minulla olevan elämää näyttöpäätteen ulkopuolellakin.

historian tunnilla arvoimme ryhmät, ja jokaisen ryhmän täytyy opettaa yksi kappale muulle luokalle. jouduin samaan ryhmään kiusaajani kanssa, ja meidän lisäksemme ryhmään kuuluu vielä yksi ystäväni. saimme aiheeksemme latinalaisen amerikan, ja meidän piti lukea kappale valmiiksi sille tunnille, jolla suunnittelimme omaa tuntiamme - eikä kiusaajani tietenkään mitään lukenut. suunnittelimme kirjoittavamme taululle muistiinpanot, jotka muiden on kopioitava vihkoihinsa. minusta työnjako on tasapuolinen: ystäväni seuraa mediaa ja poimii sieltä latinalaista amerikkaa koskevat jutut, minä kirjoitan muistiinpanot ja seurailen myös mediaa hieman ja kiusaajani kertoo brasiliasta, sillä hän teki sinne matkan suunnilleen puolitoista vuotta sitten. hän sanoi ettei tahdo kertoa mitään, ja yritin pyytää häntä kertomaan vaikka yleisesti millaista brasiliassa oli ja miten sen historia siellä näkyi. näyttää siltä, että joudun keksimään jotain muuta hänen puheenvuoronsa tilalle. minusta on hieman tyhmää, että hän saa roikkua mukana vapaamatkustajana, kun me teemme ystäväni kanssa työt. aion huomauttaa asiasta hänelle maanantaina, kun meillä taas on historiaa.

olemme opon tunnilla tehneet paritöitä, ja jokainen ryhmä on kirjoittanut jostain ammatillisesta koulutusalasta kalvon ja lukenut sen tunnilla. olen kärsinyt kauheasti, kun luokkatoverieni kalvot ovat olleet täynnä mm. yhdys sana virheitä. torstaina opon tunnilla sain myös kuulla taas kommentteja tyyliin "no kuinka paljon tossa nyt on kirjotusvirheitä?", mutta yritin jättää ne omaan arvoonsa. muut yrittivät löytää kirjoitusvirheitä minun ja ystäväni kalvosta, mutta turhaan.

olen totaalisen kyllästynyt siihen, että joudun olemaan luokkalaisteni tyttöjen seurassa koko ajan. olen turhautunut heihin, kaikkiin heidän pieniin eleihinsä kuten siihen, miten erään ystäväni nenä kurtistuu kun hän nauraa tai siihen ääneen millä eräs toinen ystäväni kutsuu minua kun hän kutsuu minua lempinimelläni, jonka hän on itse keksinyt ja josta en edes pidä. haluaisin tutustua täysin uusiin ihmisiin. olen vain fyysisesti heidän seurassaan, mutta oikeasti olen jossain aivan muualla. sainkin eilen ystävältäni viestin, jossa hän kirjoitti minun olleen tällä viikolla hiljainen ja vetäytyneen omiin oloihini ja kyselee, onko jotain sattunut tai olenko suuttunut jollekin. en vastannut hänelle mitään, sillä en osaa ja tunnen olevani täysin lukossa.

päällimmäisenä mielessä on tällä hetkellä ehkä tämän iltapäivän fysiikan kaksoistunti. kirjoitimme muistiinpanoja ydinfysiikasta vihkoon, ja istun toisiksi viimeisenä luokassa. tauluvalo ei ollut päällä ja muitakin näköesteitä oli, joten en yksinkertaisesti nähnyt taululle ja siksi kuikuilinkin kovasti. kiusaajani pyysi minua väistämään (tai pyysi ja pyysi) huutamalla "se pehko pois tieltä!", ja kun en heti suostunut siihen, sain kuullakin takaani haistattelua. siirryin lopulta erään luokkani mukavan pojan viereen lähemmäs taulua, jotta pystyn kirjoittamaan muistiinpanot loppuun. opettaja päättikin, että seuraavalla fysiikan tunnilla vaihdamme järjestyksen niin, että ne jotka todella tahtovat oppia jotain, istuvat edessä. minä en ainakaan kuule mitään kiusaajieni ainaiselta kikatukselta - johon meinasin tänään todella kypsyä - joten uusi istumajärjestys fysiikan tunneille on tervetullut. muilla tunneilla istumme luokanvalvojan tekemässä istumajärjestyksessä (joka vaihdettiin tänään ja pääsin ihanan kauas kiusaajistani).

tänään meillä oli kirkossa aamuhartaus. luokkatoverillani ei ole ehkä mikään paras ääni, ennemminkin aika epäselvä, mutta kova. uskonnon opettaja oli ottanut hänet lukemaan jotain kohtaa raamatusta, ja suuri osa oppilaista rävähti nauramaan. kyllähän minuakin nauratti vähän, mutta en halunnut nauraa. kiusaajani räkättivät takanani kuin viimeistä päivää, ja vilkaisin heitä. en tiedä häivähtikö silmissäni jonkinlainen nauru, sillä biologian opettaja - joka toimii myös tukioppilaiden ohjaajana - tavoitti katseeni ja pudisti päätään. olin hieman kummissani. en nimittäin tahtonut nauraa, sillä tiedän, kuinka pahalta se hänestä tuntuu.

meillä on englannin tunnilla käsittelyssä kappale nimeltään 'jumble', ja se kertoo kiusaamisesta. tulin melkein vihaiseksi siitä, sillä tarinassa luokalle tulee uusi, hiljainen tyttö, jota luokan pomo, kovaääninen tyttö kiusaa. olen myös usein miettinyt, onko tällaisten tarinoiden kirjoittajia oikeasti kukaan koskaan kiusannut. vaikka se onkin stereotypia kiusaamisesta, niin en tunne kovinkaan monta oikeaa tapausta, joissa noin olisi oikeasti käynyt. minun vuosiluokalleni, joskin rinnakkaisluokalle, saapui maanantaina uusi tyttö. hän on onneksi sopeutunut hyvin. mukavakin hän on, ja meillä on sama syntymäpäivä - hän on minua seitsemän kahdeksan tuntia vanhempi.

luokanvalvoja näytti tänään kädellään, kuinka laskusuhdanteessa kiusaajieni koulu on, varsinkin kun he saivat eilen tunnin istumista liiallisten myöhästymisten takia.