tet-viikko meni ihan hyvin, ja pääsin seuraamaan useita suomen kieleen liittyviä luentoja. kävin myös pariin otteeseen moikkaamassa kiusaajiani, ja usein he istuskelivat jossain päin kauppaa. erään kerran he olivat läimineet toisiinsa rullan hintalappuja, ja kun lähdin, he jäivät yhteen pukukoppiin istumaan, nostivat jalat ylös ja pistivät oven säppiin. ja sainpa minäkin osani niistä hintalapuista, nimittäin selkääni yhden kirkkaanpunaisen tarran. takkini on vieläpä sellainen, etten ylttynyt siihen tarraan, ja kiusaajani siirsi sitä vielä keskemmälle selkääni.

huutelijapoika alkaa käydä hermoilleni jo aika lailla. ilmeisesti hän on saamassa ehdot aika monesta aineesta, jos hän ei nyt ryhdistäydy. toisaalta minua ei kyllä haittaisikaan se, että hän jäisi luokalleen. myös kiusaajani ovat joutuneet hienoisiin vaikeuksiin matematiikan takia, sillä ei heillä koskaan ole kirjoja mukana, sillä ne ovat hukkuneet johonkin. toinen kiusaajistani teki tänään maantiedon kokeen käytävässä, joka oikeasti oli tiistaina. hän oli yhteydessä toiseen kiusaajaani, joka istui luokassa kirjojen ja meidän muiden kanssa. totta kai opettaja huomioi sen, mutta eri asia on laskeeko hän sen lunttaamiseksi ja tuleeko siitä jotain sanktioita.

kiusaajani kätkee piikkinsä edelleen rivien syviin väleihin. milloin saan kuulla olevani tyhmä, milloin huono ja osaamaton. joskus hän ihmettelee sitä, miksi kirjoitan runoja. hän ei myöskään käsitä, miten runon otsikko voi olla "kinkkukiusauksen kanssa on aina porkkanaraastetta" ja moittii minua siitä. myös tasostani poikkeavia kouluarvosanoja - kuten vaikkapa äidinkielen lukupäiväkirjan 9½ - arvostellaan hieman, kuten myös perfektionismiani ja ateismiani.

musiikin tunnilla joudun laulamaan nordmanin vandraren-kappaletta erään toisen tytön kanssa (minä osaan lausua ruotsia mutten osaa laulaa eikä hän osaa lausua mutta hän osaa laulaa). en ole kertonut vielä oikeastaan kenellekään laulamisestani, sillä pelkään heidän kommenttejaan. aion pitää salaisuutena koko asian siihen asti kun esiinnymme.

huutelijapoika tuli jopa maanantaiaamuna kouluun. olin hieman pettynyt, sillä ilman häntä oli suht mukavaa kuitenkin. no, koko viikon opettajat hermoilivat hänen takiaan ja uhkailivat ehdoilla sekä istumisella yhtenään. ehkä toivon salaa hänen jäävän luokkalle, koska tällöin luokkaamme tulisi huomattavasti parempi työrauha. minusta on myös hieman kummeksuttavaa ja jo kyllästyttävää kuinka hän ei voi joka tunti ottaa pipoa pois päästään, vaan pitää sen itsepintaisesti päässään ja opettajan on aina huomautettava siitä hänelle monta kertaa.

minua haastateltiin viime viikon torstaina nuorisovaalien johdosta paikallislehteen, koska olin ensimmäinen äänestäjä. tällä viikolla sain kuulla kiusaajaltani kommenttia tyyliin "sää oot ihan innoissas ku sua haastateltiin siihen lehteen" hyvin huomattavalla äänensävyllä. totta kai se oli hauskaa, mutten nyt kovin innoissani hihku siitä, että pääsen kertomaan lehteen oliko ehdokkaani valitseminen helppoa. olen tuudittautunut siihen ajatukseen, että hän on vain vähän kateellinen.

fysiikan tunnilla kiusaajani eivät tee mitään muuta kuin kikata ja juttele keskenään, joten he eivät seuraa opetusta lainkaan. jouduin torstain kaksoistunnilla lainaamaan heille monisteitani ja kertomaan missä kohtaa olemme menossa läksyjen tarkastamisessa. se haittaa pian omaakin opiskeluani, toivottavasti opettaja saisi heidät ruotuun.

ensi viikko on tet-viikko, joten en näe kiusaajiani ollenkaan. he ilmeisesti menevät johonkin urheilutarvikkeita myyvään liikkeeseen, itse menen läheiselle yliopistolle.

palasimme kouluun maanantaina ja viikko sujui suht rauhallisesti. huutelijapoika oli koko viikon pois, mikä oli ihan hyvä. en ole nähnyt häntä kahteen viikkoon, mutten ole kyllä kaivannutkaan häntä kovinkaan paljon. tuskin hän kipeä on, en usko. tulkoot kouluun kun tulee, on meillä ollutkin kyllä paljon rauhallisempaa ja miellyttävämpää ilman häntä.

en voi käsittää sitä, kuinka kiusaajani voivat jutella toisilleen saksan tunneilla, vaikka he istuvat niin kaukana toisistaan kuin luokassa vain pääsee. kai se on taito sekin, mutta kummalliselta se kyllä tuntuu. opettaja huomauttaa heille siitä usein, mutta he jatkavat silti keskusteluaan. minuakin se kyllä häiritsee, mutta en jaksa sanoa heille mitään siitä.

en tiedä miksi istun kiusaajieni edessä fysiikan tunneilla, etenkin kun olemme itse saaneet valita istumapaikkamme. eilen fysiikan kaksoistunnilla kuulin takaani kauheaa kikatusta, ja opettaja katsoi kiusaajiani hyvin merkitsevästi. toinen heistä huusi, kuinka "no ku toi pisti ton tukkaan paperia!", jonka toinen kielsi ja sanoi päinvastaista. he kuitenkin ottivat hiuksistani jotain paperia pois, mutta tänä aamuna käydessäni suihkussa löysin hiuksistani vieläkin paperia, vaikkei sitä pitänyt kuulema olla kuin palanen.

meidän piti pitää jostain kauhu-, scifi- tai dekkarikirjasta pieni puheenvuoro äidinkielen tunnilla eilen. en saanut oikeastaan mitään moittivaa palautetta, mutta muut saivat edes hieman jotain. iloitsin siitä ystävälleni, joka sanoi: "no haiskahtaakohan joltakin ku sua vaan kehutaan ja muille ollaan vaan että vää vää vää" tms. en tiedä haiskahtaako, toivottavasti ei.

tein kaksi eri masennustestiä netissä viikolla, ja arvelemieni "sinulla on joitain masennuksen oireita" tai "podet lievää masennusta" -fraasien sijaan sain näytölle eteeni tekstin "testin mukaan olet vakavasti masentunut."