eilen terveystiedon tunnilla opo haki minut rehtorin kansliaan, jossa rehtori ja opo kertoivat ettei paljon rakastamastani ilmaisutaidosta tule ensi vuodelle valinnaisaineryhmää. ryhdyin itkemään niin vuolaasti, etten voinut enää mennä tunnille sillä pelkäsin kiusaajieni ryhtyvän kuiskimaan ja kyselemään ja pilkkaamaan. kun hain tunnin loputtua tavarani luokasta näinkin heidän paljon puhuvat katseensa ja meinasin ruveta itkemään lisää.

eivät kiusaajani minua enää niin kiusaa kuin vuosi sitten, että minua tultaisiin haukkumaan päin naamaa. kiusaajani ovat ihan fiksuja ihmisiä, ja olen huomannut kiusaamisen muuttuneen enemmänkin ns. 'lue rivien välistä' -kiusaamiseksi. saan usein kiusaajiltani kommentteja ja katseita, joita ulkopuolinen ei rekisteröi kiusaamiseksi mutta jotka sekä kiusaajani että minä tiedämme sellaiseksi. en kuitenkaan jaksa enää välittää kommenteista niinkään, vaan yritän iskeä jotain takaisin, yleensä aika huonolla menestyksellä. en jaksa jäädä märehtimään heidän katseitaan tai kommenttejaan pitkäksi aikaa kuten tein aiemmin. se on minusta ihan hyvä.

huutelijapoika oli torstain ja perjantain poissa koulusta, mikä oli suuri helpotus minulle. koska istun hänen vieressään, joudun kuulemaan hänen joka ikisen kommenttinsa ja meinaan jo kyllästyä siihen, kuinka hän vain nukkuu kaikki tunnit ja on niin flegmaattinen että opettajatkin meinaavat hermostua häneen. ei hän tyhmä ole, mutta koulu ei vain kiinnosta häntä. onneksi minun ei tarvitse nähdä häntä nyt hiihtoloman ajan lainkaan.

saimme torstaina todistukset, ja olin äärimmäisen helpottunut, kun keskiarvoni oli 9,7 vaikken jaksanutkaan panostaa kokeisiin enää niin kovasti kuin aiemmin.

saimme tänään takaisin uskonnon kokeet. valmistauduin hieman heikommin kuin yleensä kokeisiin valmistaudun, joten ähistelin kokeessa kun en oikein osannut. meiltä kysyttiin mm. uuden testamentin neljää osaa, mutten tiennyt niitä. kirjoitin kokeen nurkkaan, kuinka osat käsiteltiin kappaleessa kahdeksan, joka ei kuulunut koealueeseen. opettaja oli kirjoittanut tehtävän yhteyteen "olet oikeassa, kysymys poistettu kokeesta! kiitos, kun huomasit!" kiusaajani oli tiennyt kaikki osat oikein, ja olisi ilman huomautustani saanut luultavasti neljä pistettä lisää. itse olisin saanut ehkä yhden, sillä luettelin pääosin vanhan testamentin osia tehtävään. no totta kai kiusaajani suuttui siitä, ja kuulin itselleni hyvin tutuksi tulleen lausahduksen "mä oon pettyny suhun". sain jotain muutakin lokaa niskaani, mutten jaksa muistaa mitä. sen muistan, kun kiusaajani kaivoi koealueeseen kuuluneen kappaleen esiin, jossa uuden testamentin osia mainittiin. opettaja oli kuulema tietoinen siitä, mutta koki osien olleen niin vaikeasti selitetty, ettei hän kerännyt kokeita enää takaisin arvostellakseen tehtävän uudestaan kokeeseen mukaan. onneksi, sillä sain pidettyä 9+:ni. kiusaajani sai 9-, toinen - se jonka luulin jossain vaiheessa muuttaneen tapojaan - sai nelosen. kokeen maksimipistemäärä oli 18, hän sai kolme pistettä.

jäin miettimään sitä kiusaamista liikuntatunneilla, etenkin kun meillä oli tänään luistelua. niitä katsotaan ehkä hieman alakanttiin, jotka tulevat viimeisinä kun luistellaan kentän läpi. tehtiin sitten makkaroita etu- tai takaperin, pujotellaan, ihan mitä tahansa. pitäisi olla nopea, pitäisi olla hyvä. usein minä tulen viimeisten joukossa, sillä en halua mennä kovin kovaa. kaiken lisäksi en osaa oikein luistellakaan - ainakaan oikein, sillä oikeasti kaunojen terillä ei saisi potkia vauhtia. joukkuepelien huutojaoissa kaikki hyvät valitaan ensin, ja sitten mietitään, kuka jäljellä olevista 'huonoista' on paras. usein he ovat aina niitä samoja henkilöitä, jotka jäävät viimeisiksi. minut valitaan suunnilleen heti kaikkien urheilijoiden ja omien kavereiden jälkeen. sitten heikommin liikunnassa pärjäävät oppilaat jätetään usein pelin ulkopuolelle eikä heille syötetä palloa ollenkaan. usein liikuntatuntien kiusaaminen on erittäin huomaamatonta, ainoastaan sellaista, jonka aistii eikä näe.

luokanvalvoja laittoi minut istumaan uudessa istumajärjestyksessä eturiviin kiusaajieni, huutelijapojan ja erään neljännen hieman häiriköivän pojan kanssa. minä istun keskimmäisessä rivissä, vasemmalla puolella toinen kiusaajistani ja oikealla huutelijapoika. kiusaajani valittaa koko ajan kaikesta, etenkin äidinkielen tunnilla nyt kun käymme kielioppia (opiskelemme predikaattia, subjektia, lausekkeita, predikatiivia, adverbiaalia ja objektia ja minä olen aivan tulessa koko ajan kun pidän siitä niin paljon). kiusaajani saattaa valittaa koko äidinkielen kaksoistunnin, ja sitten kun opettaja kieltäytyy sanomasta jotain jo kolmetoista kertaa sanomaansa asiaa vedoten pian katoavaan ääneensä kiusaajani saattaa vain todeta "älä valita". minusta se jos mikä on aika uskomatonta, että hän kehtaa tehdä moista. olen jo yksinkertaisesti niin kypsynyt hänen ainaiseen valittamiseensa, ja olemme istuneet tässä järjestyksessä vasta kolme ja puoli päivää, vielä olisi kuusi viikkoa jäljellä.

ps. parturi leikkasi hiukseni aika mukavasti, pidän hiuksistani itsekin. ainoa kommentti, jonka muistan, oli historian opettajan kommentti: "mää mietin että mitä uutta sussa on mutta sun silmäthän näkyy!"

tänään liikuntatunnilla olimme sisällä kovien pakkasten takia, ja pelasimme jalkapalloa pehmeällä pallolla. flunssa-aallon takia porukkaa oli paljon pois ja puolet meni kuntosalille, joten meitä jäi kahdeksan sitten pelaamaan. kiusaajani olivat vastustajajoukkueessa, ja potkaisin pallon vahingossa toista kiusaajaani naamaan, joskaan en kovinkaan läheltä enkä edes kovaa (lupaan sen). hän sanoi, ettei se haittaa. en tiedä, kuinka vahinko oli se, kun sain puolentoista metrin päästä pallon omaan naamaani. onneksi lasit eivät menneet rikki, se on ehkä tärkeintä. sain myös kuulla erilaisia kommentteja pelin kuluessa, mutta yritin jättää ne omaan arvoonsa. ps. sijaisemme on tehnyt gradunsa otsikolla "kiusaaminen koulussa ja liikuntatunnilla kahdeksannen luokan oppilailla", ja lueskelin sitä äsken. se vaikuttaa mielenkiintoiselta.

huutelijapoika oli alkuviikon pois koulusta, mikä oli helpotus meille monelle. myös kiusaajani olivat poissa keskiviikkona, ja tunneilla oli harvinaisen rauhallista. huutelija kuitenkin kommentoi kaikkea tapahtuvaa ivallisesti, jopa kavereitaan kun he eivät ole koulussa. opon tunnilla hän teki pilaa eräästä toisesta luokkamme pojasta, ja opinto-ohjaaja ja minä yritimme vastailla huutelijapojalle mahdollisimman nasevasti. usein kun hän sanoo jotain sopimattomampaa, yritän sanoa jotain fiksua, jolla saisin hänet tajuamaan kuinka älykkäitä hänen kommenttinsa ovat. joskus olen kokenut onnistuvani. en kuitenkaan edelleenkään jaksa hänen valittamistaan jokaisesta asiasta.

kiusaajani häiriköivät tunneilla jatkuvasti. kaikki opettajat siirtävät jomman kumman heistä aina eteen istumaan, mutta he eivät usko siltikään vaan jatkavat elämöintiään. matematiikan sijaisemme (jolla itse asiassa on sama etunimi kuin minulla) kysyikin tytöiltä siirtyykö jompi kumpi heistä heti eteen vai häiriköivätkö he ensin vähän aikaa. sen lisäksi luokanvalvojamme otti toisen kiusaajani tänään puhutteluun jokaviikkoisten myöhästymisten, tärkeiden papereiden hukkaamisen ja palauttamatta jättämisen ja muun sellaisen takia.

ai niin, maanantaina menen parturiin koulun jälkeen. odotan mielenkiinnolla, saanko jonkinlaista kommenttia tiistaina.

tänään uskonnon tunnilla teimme vaalikonetta opettajan johdolla. sain luvan klikkailla luokkamme äänestämiä vastauksia tietokoneen ruudulta. pyysin luokkatovereitani viittaamaan selkeämmin, sillä osa porukasta viittasi äärimmäisen huomaamattomasti. "leikkaa toi tukka pois silmiltäs ni näät paremmi." kiusaajani on huomautellut minulle hiuksistani jo monta kertaa aiemminkin. "mua ainaki häiritsis jos mulla tulis ees vähä tukkaa naamalle." myös kotona vanhempieni lisäksi pikkuveljeni ovat sitä mieltä, että minun on leikattava hiukset, sillä ne tulevat hieman kasvoille. luulen joutuvani pian parturiin äidin pakottamana.

en löytänyt tänä aamuna kiireessä liikuntatunnille kuin äidin siniset vanhat ulkohousut, sillä itse en omista minkäänlaisia ulkohousuja ja niitä kuitenkin hiihdossa tarvitsisi. ne eivät olleet kovin edustavat, ja näytin amerikkalaiselta perheenäidiltä, joka käy syömässä joka päivä kolmetoista ateriaa hampurilaispaikoissa lastensa kanssa. sain kyllä kuulla siitä, ja yritin nauraa mukana mutta se tuntui kovin vaikealta. näytin kuulema kiusaajani mummolta, ja sitä hän toisti monta kertaa. ei se kuulosta pahalta, mutta äänensävyillä saa paljon aikaan, aivan järjettömän paljon. ihan pienetkin äänensävyt voivat olla ikäviä. juuri tämä tilanne oli sellainen.

lisäksi sain tällä viikolla kuulla minua vuotta nuoremmilta pojilta "kiva paita" -kommentin kohtuullisen ikävällä äänenpainolla. paita oli punamustaraitainen, ja se on hieman avarampi kuin paitani normaalisti ovat, mutta kuitenkin aivan normaaleissa rajoissa (inhoan kovin avarakaulaisia paitoja enkä koe itseäni hirveän kotoisaksi joten en käytä niitä). yritin kävellä heistä ohi muka välittämättä.

en osaa enää oikein olla kavereideni kanssa. muutaman kanssa en tee enää muuta kuin huuda, ja se on kovin ikävää koska inhoan riitelemistä. ps. olen kirjoittanut tätä blogia nyt tasan vuoden ajan, ja kiusaaminen on vaihdellut eri aikoina kovin paljon. kiitos kaikille lukijoilleni, olette varsin miellyttäviä.