anteeksi taas, mutta olen niin naimissa koulun kanssa lähiviikkoina kaikkien kokeiden ja projektien takia.

tiistaina kiusaajani näpytti matematiikan tunnilla puhelintaan pulpetin alla niin, ettei opettaja huomannut mitään. tokaisin turhan kovaan ääneen jotain hänen puhelimestaan niin, että opettajakin kuuli sen ja huomautti kiusaajalleni siitä. tunnin loputtua kiusaajani kysyi minulta uhkaavaan ja vähättelevään sävyyn "oliko hienoo kertoo siitä kännykästä". menin vähän vaikeaksi ja poistuin paikalta. uskon, että kiusaajani on sanonut siitä jotain toiselle kiusaajalleni.

olen eristäytynyt viime aikoina yhä enemmän. en jaksa enää jäädä höpöttämään ruokailuun ylimääräistä luokkani tyttöjen kanssa, vaan syön nopeasti ja menen omiin oloihini koulun käytäville. myös minun ja rinnakkaisluokalla olevan pojan ystävyys on hieman rakoillut viime aikoina, emmekä ole juuri puhuneet. syksyn tiivis yhteydenpito on vaihtunut siihen, ettemme enää edes moikkaa toisiamme koulun käytävällä. usein meille tulee myös sanaharkkaa. ehkä näen vasta nyt, kuinka poika ei anna minun olla eri mieltä hänen kanssaan. myös ystävyyteni luokkani erääseen tyttöön, siihen, joka on helppo yllyttää kaikkeen mukaan, on hieman viilentynyt. saatamme välillä vain äyskiä toisillemme emmekä tule toimeen lainkaan. tuntuu kauhealta, sillä pelkään kaikkien ystävieni kaikkoavan, eikä minulla ole kohta enää ainoatakaan aitoa ihmissuhdetta. en vain osaa teeskennellä, että heidän asiansa kiinnostaisivat minua. onneksi minun ja rinnakkaisluokalla olevan tytön ystävyys on syventynyt edelleen, vaikken voikaan kertoa hänelle kaikkea edelleenkään, en läheskään kaikkea.

minusta tuntuu usein siltä, etten jaksaisi kuin itkeä ja haluaisin halata kauheasti ihmisiä. kotonakin kaikki tuntuu niin teeskennellyltä.

kiusaajani saavat opettajat hermostumaan yhä useammin. eilen englannin opettaja (joka on samalla luokanvalvojamme) pysäytti nauhan kesken kuuntelun kun tytöt höpöttivät. hän hermostui ja sanoi ettei kuuntelu vielä loppunut, olkaa hiljaa vaikkei kiinnostaisikaan ja antakaa muiden kuunnella. itsekin hermostun pikku hiljaa siihen, että tunnilla joku kikattaa ja supisee koko ajan. haluaisin kuitenkin keskittyä opiskeluun, sillä opiskelumotivaationi ei juuri nyt ole kovin korkea ja siksi minun pitäisi panostaa siihen.

huutelijapoika huutelee ja valehtelee opettajille, on flegmaattinen tunneilla ja nuokkuu koko ajan. en tiedä, mitä hän tulevaisuudessa aikoo tehdä elämällään, sillä tällä hetkellä hänen elämänsä näyttää keskittyvän häiriköinnin, mopon ja päihteiden ympärille. muilla luokan häiriköillä on sentään jonkinlainen ajatus, sillä eivät he aivan tyhmiä ole. jouduin huutelijapojan pariksi ruotsin tunnilla ja näytimme kyllä toisillemme, ettei opettaja nyt oikein valinnut oikein pistäessään meidät pariksi. joudun patistamaan häntä koko ajan tekemään töitä enkä itse saa opiskeltua laisinkaan.

tosiaan, ne ruotsin tunnit. käymme parhaillaan adjektiivien vertailumuotoja, ja olen itse opiskellut ne samalla kun muut suomensivat kappaletta tunnilla (kukaan ei ollut suomentanut sitä kotonaan ja minä olin enkä siksi jaksanut seurata, kun muut etsivät sanojen suomennoksia seuraavilta sivuilta ja yrittivät kakistella oikeaa suomennosta ulos). nyt muut jankkaavat niitä harvinaisen perusteellisesti, ja meinaan taas kuolla tylsyyteen tunnilla. näin käy usein tunneilla, en jaksa kuunnella kun muut yrittävät ymmärtää asiaa, jonka olen itse sisäistänyt heti.

sain äidinkielen opettajaltani rohkaisevan sähköpostin kirjeeseeni liittyen, ja olen hänelle hyvin kiitollinen siitä.

anteeksi anteeksi, koulun musikaali vie koko vapaa-aikani ja tietokone ei ole oikein kuulunut elämääni viime aikoina!

maalasin ystäväni kanssa lavasteita keskiviikkoista koulun musikaalia varten, ja hain lisää maalia kuvataiteen luokasta eräällä välitunnilla. luokka on samalla lyhyellä käytävällä kuin erityisluokka, ja koulun häirikköpojat viettävät paljon aikaansa sillä käytävällä. kuvataiteen luokka oli lukossa eikä siellä ollut ketään, joten pyysin erityisluokan opettajaa avaamaan minulle oven. ehdin sanoa "pääsenks mää", kun opettaja käveli ohi. siinä vaiheessa eräs luokkani poika huusi kovaan ääneen "ai vamppiluokkaan vai", ja säikähdin häntä. yleensä hän on mukava minulle, mutta ehkä muiden poikien läsnäolo aiheutti hänelle roolin päälle. äidinkielen opettajani sattui kuitenkin paikalle kun pojat ryhtyivät tappelemaan ja hän päästi minut luokkaan. oli myös äärimmäisen turvallista kun hän saapui siihen. tiesin, ettei kukaan huuda minulle mitään, kun hän on siinä. silti minua ahdistaa aina, kun muistan sen huudon.

kiusaajani hihittelevät edelleenkin koko ajan, ja opettajat hermostuvat heihin jatkuvasti. luokanvalvoja sanoikin heille, että on mainiota kuinka heidän ystävyytensä on korjaantunut, mutta tirskuminen ja kuiskiminen häiritsevät meidän muiden oppimista. ja niin se kyllä häiritseekin. terveystiedon opettaja meinasi antaa tänään jo jälki-istuntoa tytöille, muttei antanutkaan. minun puolestani olisi kyllä saanut antaa.

kirjoitin kirjeen äidinkielen opettajalleni, jossa kerroin syömisongelmistani, yksinäisyydestäni ja stressaamisestani. tänään kun kävin kysymässä häneltä, kuinka eräs teksti pitää kirjoittaa, hän mainitsi lopuksi: "mä luin sen sun jutun, palataan siihen myöhemmin."

tiistaina kouluun tultuani hämmästyin, kun kiusaajani ja entinen kiusaajani saapuivat yhtä aikaa ja jopa vaihtoivat keskenään muutaman sanan. viikon aikana on varmistunut, että kiusaajani ja entisen kiusaajani välit ovat parantuneet ja ystävyys korjaantunut. se tarkoitti sitä, että kikatus tunneilla lisääntyi huomattavasti: entinen kiusaajani siirrettiin takapenkistä eturiviin istumaan matematiikan ja englannin tunnilla. hieman pelottaa ja arveluttaa, että mitäköhän tästä tulee. toivottavasti ei mitään kauheaa.

äidinkielen luokan pulpetteihin saatiin pehmusteet pöytien ja tuolien jalkoihin. ensimmäistä kertaa kun pääsin tutustumaan niihin, minulle tuli heti mieleen, ettei huutelijapoika pääse hiissaamaan pulpettiaan ärsyttävästi. hän istuu takarivissä, ja keinuu tuolilla jatkuvasti. englannin tunnilla hän nojailee takanaan olevaan ilmoitustauluun oikein liioitellusti ja tahallaan, jotta saisi opettajan huutamaan. usein hän onnistuukin tavoitteissaan. hän myös huutelee opettajille kaikkea ja syyttää heitä mm. valehtelemisesta aivan syyttä. suurta mielihyvää minulle tuotti, kun historian tunnilla opettaja kiersi katsomassa, että läskyt on tehty (yleensä hän ei tee niin), ja huutelijapoika kysyi minulta vastauksia, jottei saisi merkintää. en tietenkään kertonut niitä hänelle, ja ilmoitin vielä opettajalle asiasta. ehkä olen ärsyttävä, mutta koen toimivani oikein.

luimme äidinkielen tunnilla richard bachin lokki joonatan -kirjaa ääneen. minua hieman suretti, kun eräs luokkani fiksuista pojista luki tekstiä. hänen äänensä muistuttaa etäisesti "puhuvaa päätä", eikä se ole kaikkein selkein. kun hän aloitti, kaikki alkoivat tirskumaan hervottomasti. hän jatkoi lukemista, enkä uskaltanut katsoa häntä. kyllä minuakin hieman nauratti, mutta tunsin sympatiaa poikaa kohtaan ja pyrin olemaan nauramatta - ja onnistuinkin siinä. tiedän, kuinka kauhea tuollainen tilanne voi olla, kaiken lisäksi kun sille ei oikein voi mitään.

uudenvuodenyönä itkin yksinäni huoneessani - juurikin sitä, kuinka yksin tunnen olevani. onneksi en ehdi ajatella asiaa tässä kuussa, sillä koulu pitää siitä huolen, ja olen äärimmäisen kiireinen ainakin kaksi seuraavaa viikkoa.