kävin tiistaina parturissa, ja leikkautin otsahiukseni lieväksi kaareksi. keskiviikkona saksan tunnilla kuulin armotonta kikattamista ja keskustelua takaani, ja pian kiusaajani kysyikin, olenko käynyt parturissa. vastasin totta kai, että olen, jolloin hän nauroi kovaan ääneen. itse pidän hiuksistani, ja minua alkoi ärsyttää suunnattomasti. jos hän olisi sanonut vielä jotain, olisin luultavasti räjähtänyt täysin. keskityin lopputunnin kieliopin sijasta kirjoittamaan runoa, sillä en pystynyt keskittymään kunnolla mihinkään.

nauramista kuulen paljon. milloin se liittyy ulkonäkööni, milloin johonkin asiaan, josta pidän, milloin johonkin esineeseen, joka minulla on. vastapainoksi saan kuulla myös "vähän sää oot tyhmä!" -huutoja, ivallisella painotuksella.

en ole vieläkään sanonut luokanvalvojalleni mitään, vaikka kiusaamista on ollut. olen ajatellut, että menen kertomaan siinä vaiheessa, kun todella raivostun. en tiedä, milloin se tapahtuu - toivottavasti pian. silloin olen varma, että haluan kiusaamisen loppuvan ja pian, ja olen valmis mihin tahansa sen loppumiseksi.

tapasin myös tukihenkilön pitkästä aikaa maanantaina. hän oli sitä mieltä, että kiusaamista ei saisi päästää yhtä pahaksi kuin keväällä. hän myöskin sanoi, että asia on nyt hyvissä käsissä, sillä luokanvalvojani kyllä osaa asiansa. sovimme, että laitan hänelle tekstiviestiä, kun tahdon tavata seuraavan kerran, mitään varsinaista päivämäärää emme sopineet.

olen puhunut kiusaamisesta avoimesti mm. ystävilleni, ja se on helpottanut paljon. aion myöskin tulevaisuudessa tehdä parhaani kiusaamisen estämiseksi, sillä en halua, että kukaan kokee saman kuin minä.

ensimmäinen viikko koulussa on mennyt hyvin, ilman suurempia kahnauksia tai mitään muutakaan. olen siitä iloinen, sillä pidän koulusta.

tänään kiusaajani olivat ralleissa (kuten kaikki luokkani häiriköt), ja tunneilla oli mukavan rauhallista. uskalsin viitatakin mm. matikan tunnilla, kun ei ollut pelkoa huutelijoista. uskonnon tunnin tietokilpailustakaan ei olisi tullut mitään, jos kiusaajani tai muut häiriköt olisivat olleet paikalla. meillä oli mukavaa, ja nautin suuresti, kun aina tehtäviä tehdessämme oli aivan hiljaista.

totta kai olen kuullut jo muutamia huomautuksia itsestäni viikon aikana. minulla on taas hiuksissani valkoinen fanttilanka, ja kiusaajani kyselivät nenäänsä nyrpistellen, kuinka sen olen kiinnittänyt ja miksi minulla on se. olen myös kuullut, kuinka kiusaajani selitti minulle hiusteni epäsiisteydestä. aivan kuin en muka hoitaisi niitä, vaikka ne takussa ovatkin.

kuljen myös nykyään pyörällä kouluun, siksi minulla on uusi polkupyörä. se on kirkkaanvihreä ja pidän siitä paljon. lähdimme eilen liikuntatunnille rannalle, joka on koulumatkani varrella. sain luvan taluttaa pyörääni mukanani, ja kun avasin sen lukon, kiusaajani seisoi vieressäni ja huusi: "onks toi sun pyörä?" eihän siihen voi vastata kuin myöntävästi, jonka jälkeen hän nauroi ivallisesti ja kovaan ääneen.

seisoin keskiviikkona äidinkielen opettajani takana ruokajonossa, josta minulle meinattiin irvailla. olin kuin en olisi kuullut, eikä asiaa käyty sen kummemmin läpi.

luokanvalvojani sanoi maanantaina minulle, että jos kiusaamista esiintyy, minun on mentävä kertomaan siitä. vielä en kuitenkaan viitsi mennä puhumaan hänelle, sillä odotan, kuinka lukuvuosi tästä lähtee käyntiin. toivon totta kai, ettei minua kiusattaisi. tämä päivä pisti minut toivomaan, että kiusaajani kävisivät kokonaan eri koulua - ainakin eri luokkaa, kuten muutkin luokkani häiriköt. en ole pitkään aikaan ollut niin suloisessa hiljaisuudessa, kun puhe on koulusta.

ministeri antti kalliomäen puheet kiusaamisen poistamisesta ovat kummastuttaneet minua. aivan kuin ylen aamutv:ssä sanottiin: se on melkein kuin yrittäisi poistaa kaikki sodat maalimasta. se ei siis koskaan tule onnistumaan.

koulu alkaa maanantaina, mutta otan siihen varaslähdön jo nyt.

kesäloma on ollut mukava. olen tehnyt paljon asioita, joita en ole aiemmin tehnyt (kävin mm. ensimmäistä kertaa stand up -keikalla ja tapasin erään lempiyhtyeeni jäsenen), ja ollut tekemättä asioita, joita olen aiemmin tehnyt (en ole esim. käynyt uimassa kertaakaan enkä ole myöskään käynyt vielä ähtärissä). olen lukenut paljon, ollut hieman ulkona ja tietokoneella.

en ole pitänyt kiusaajiini minkäänlaista yhteyttä kesällä, ja olen siitä aika tyytyväinen ja iloinen. hekään eivät ole ottaneet minuun yhteyttä, ei ole ollut tarviskaan. en myöskään ole nähnyt heitä, sillä he asuvat eri paikkakunnalla kuin minä. kunnan nuorisokin on siirtänyt tukikohtansa paikallisen marketin edustalta kauemmaksi, ja se sopii minulle. olen siis saanut olla rauhassa kesälomalla.

luin kesälomalla gunnar höistadin kirjan irti kiusaamisen kierteestä. se oli sinänsä ihan ok, mutta jokaisessa esimerkkitapauksessa kiusattu oli yksin, ja luokassa oli aina kuningatar tai kuningas. muut kiusaajat eivät olisi tahtoneet kiusata kiusattua, mutta heidän täytyi, ettei heistä tulisi kiusattuja. kyllä minullakin on ysäviä, hyviäkin, enkä ole yksin koulussa. kiusaajani ei myöskään ole minkäänlainen kuningatar luokassamme, tilanne on muutenkin täysin erilainen kuin kirjassa. höistad kirjoittaa myös, ettei kiusaajaa ja kiusattua saa missään tapauksessa osoittaa koko luokan edessä. nyt en tiedä, mitä tehdä, ja olen aivan sekaisin.

ajattelin lähettää luokanvalvojalleni tänään tekstiviestin, ettei hän ottaisi kiusaamista käsittelyyn heti ensimmäisenä päivänä (hän marmattaa muutenkin, kuinka kaikki tunnit kuluvat luokanvalvojan asioihin, emmekä ehdi opiskella tarpeeksi). en ole myöskään valmistautunut henkisesti kiusaamisen käsittelyyn. keväällä olin täysin valmis, sillä olin jo niin täynnä kiusaamista. nyt se ei ole ollut ajankohtaista millään lailla.

kuuntelin kesälomalla paljon yöradiota. joskus heinäkuun lopulla sai valittaa tekstiviestitse mistä tahansa - kaikkein pienimmästäkin aiheesta. laitoin tekstiviestin, jossa kerroin, että huutelu, mulkoilu ja muu sellainen alkaa taas muutaman viikon kuluttua. yöradiota silloin juontanut markus turunen (muistaakseni se oli hän), sanoi, että jos hänellä olisi kaikki valta, hän auttaisi minua heti ja poistaisi kiusaamisen. se oli niin uskomattoman kauniisti sanottu, että pyrskähdin pienen itkun ja nukahdin onnellisena. siispä kiitos hänelle, jos hän tämän joskus lukee, se oli hienoa.