hankin tiistaina kiusaajalleni kaksi tuntia istumista. meillä oli biologiassa pistokoe lokeista, ja näin, kuinka kiusaajani avasi kirjan lokkisivuilta, kun opettaja otti mikroskooppeja esille. menin tunnin kuluessa kuiskaamaan opettajalle näkemästäni. tunnin loppuessa opettaja pyysi kiusaajaani jäämään vielä luokkaan. kun kiusaajani tulivat istumaan ystävieni kanssa samaan pöytään ruokailussa, kuulin vain epämääräisiä kirosanoja. meinasin alkaa nauraa, kun kuulin istumisesta. tuntia aikaisemmin luokanvalvojamme oli vannottanut, ettemme ottaisi enää yhtään istumista. tämä on minun kostoni, näin saan kiusaajani vähitellen pulaan ja näen, kuinka luokanvalvojani inho ja viha kiusaajiani kohtaan kasvaa hiljalleen. minähän kostan, vaikken samanlaisilla aseilla.

keskiviikkona, juuri ennen saksan tuntia, luokanvalvojani jututti minua. hän sanoi, ettei minua ja kiusaajaani oteta enää ensi viikolla rehtorin kansliaan. hän kuitenkin lupasi, että asia käsitellään heti ensi vuoden alussa. saan tulla sanomaan, jos koen, että meidät on otettava vielä tämän vuoden puolella. en varsinaisesti koe tarvetta, onhan koulua enää kuusi päivää jäljellä. kun käännyin mennäkseni tunnille, näin kiusaajieni halveksivat, tietävät ja kummastuneet ilmeet. tiedän, että he tietävät minun puhuneen luokanvalvojani kanssa kiusaamisesta.

luokkamme poikien kiusaaminen on muuttunut lähinnä kiusoittelemiseksi, jolle osaan itsekin nauraa. viihdyn heidän seurassaan tunneilla, mutta tuntien ulkopuolella heidän seuransa ei kiinnosta (en tahdo mukaan mihinkään tupakkarinkiin). en pahoita enää mieltäni siitä, että selkääni liimataan kontaktimuovin pala biologian tunnilla, sillä osaan nyt nauraa itselleni, kun pyristelen irti siitä. myös pojat nauravat minulle, enkä tahdo juosta vessaan itkemään. pidän, kun asia ei enää häiritse minua.

koulua on tosiaan enää kuusi päivää ensi viikolla. minulla on sekä haikea että odottava tunnelma. toisaalta koulussa on kamalan mukavaa (jos kiusaamista ei lasketa mukaan), toisaalta haluan myös lomalle. aion silti kiittää koko luokkaani (myös kiusaajiani), kun istumme lauantaina luokassa syömässä jäätelöitä todistukset kädessä. miksikö? siksi, että meillä on kiusaajieni kanssa ollut myös hyviä hetkiä, joskin hiukan liian vähän.

saimme tiistaina englannin kokeet. kun opettaja luki tuloksia ääneen (tyyliin "kaksi vitosta, kolme kutosta"), eikä tuloksissa ollut lainkaan kymppiä, jouduin huutomyrskyn keskelle. "mites nyt noin? oijo, ottaako päähän? mitä sä oot menny tekemään?"

kävin keskiviikkona puhumassa opinto-ohjaajalle, kuinka tukihenkilöni mielestä minun ja kiusaajani pitäisi kohdata rehtorin ja opon, mahdollisesti myös luokanvalvojan, läsnä ollessa. opo kertoi, että tukihenkilö oli soittanut hänelle ja puhunut asiasta myöskin. opo kertoi, että minut ja kiusaajani varmaankin otetaan vielä tämän vuoden puolella, mutta myöskin ensi vuonna. koulussamme ollut kieliviikko on vain kuulema imenyt mehut luokanvalvojastani. odotan kutsua rehtorin kansliaan hiukan pelonsekaisin tuntein. tahtoisin, että kiusaaminen loppuu, mutta pelkään kohdata kiusaajani kasvotusten rehtorin kansliassa.

eilen kotitalouden tunnilla etsin haarukoita, kun yhtäkkiä joku läimäisi minua selkään. käännyin nopeasti ympäri, ja takana oli kiusaajani. hän heilautti kättään ja huusi kovaan ääneen: "moi!" samaisella tunnilla pesin käsiäni vietyäni roskat. kiusaajani kuiskuttelivat ja hihittelivät sivummalla. lopulta he tulivat luokseni ja kysyivät, haluaisinko tietää, mille he aina naureskelevat. vastasin myöntävästi. toinen kiusaajistani huusi kasvavan naurunsa seasta: "mieti sitä ku meet illalla nukkumaan!"

kiusaajani ovat erityistarkkailussa loppukevään 9 päivää. he joutuivat kirjoittamaan kahdensadan sanan aineen miten parannan käytöstäni. he tirskuvat, huutelevat ja häiriköivät tunneilla jatkuvasti. se häiritsee myös minun opiskeluani. viimeksi tilanne oli tällainen neljännellä luokalla, kun luokallani ollut poika häiriköi joka ikinen tunti, eikä opettaja saanut häntä kuriin millään. päällimmäisin muisto siltä vuodelta on vain se kamala tunne aamulla, kun tiesi joutuvansa kestämään taas yhden päivän sitä helvettiä. nyt tilanne alkaa olla pikkuhiljaa samanlainen. ei kuitenkaan vielä - onneksi.

kesäloma on tosiaan yhdeksän päivän päästä. uskon, etten tapaa kiusaajiani lomalla, sillä he asuvat niin kaukana täältä. totta kai näen lähempänä minua asuvia vanhempia kiusaajiani aina, kun käyn esimerkiksi kaupassa. yleensä vain livahdan ohi hiljaa suhahtaen. uimassa en käy enää lainkaan, sillä he päivystävät joka päivä laiturilla.

näin viime viikonloppuna unta kiusaamisesta. yritin juosta karkuun kiusaajiani, mutta he pysyivät kannoillani. lopulta luovutin ja olimme yhtäkkiä huoneessani. he löivät ja potkivat minua. sen jälkeen he kyselivät minulta jotain ahdistavaa (en valitettavasti muista tarkkaan enää mitä). minua itketti ja halusin lyödä heitä, mutten uskaltanut tehdä kumpaakaan. kun heräsin, minun oli hengitettävä muutama kerta syvään, kunnes tajusin, ettei sitä oikeasti tapahtunut.

tiistaina tapasin tukihenkilön, paikalla oli myös opiskelija. juttelimme aluksi kaikki normaalita perusasiat läpi, kunnes kai jotenkin satuin mainitsemaan kiusaamisesta. en ole edes varma. tukihenkilö hermostui siitä, kun koulu ei ole vieläkään istuttanut minua ja kiusaajaani samaan pöytään. hän lupasi puhua opinto-ohjaajalle, jos hän sattuu näkemään tämän jossain. meidät pitäisi kuulema kutsua yhtä aikaa rehtorin kansliaan vielä tämän vuoden aikana ja heti ensi vuoden alussa. sekä tukihenkilö että opiskelija arvelivat kiusaamisen johtuvan koulumenestyksestäni (itse saan tasaiseen tahtiin ainoastaan yhdeksäisiä ja kymppejä, kun kiusaajani saavat juurikin jotain viiden ja kahdeksan väliltä).

saimme tällä viikolla takaisin historian kokeet, josta sain taas kympin. kun minulta kysyttiin numeroa, sain taas osakseni tuhahtelua ja silmien pyörittelyä. on tyhmää, sillä kun menestyn koulussa, minua rangaistaan siitä. ja ps. vanhemmat eivät taaskaan noteeranneet numeroani mitenkään hurjasti.

jotenkin tunnen yhtäkkiä itseni yksinäiseksi kaikkien keskellä. olen vähän mutta liian paljon ulkona muiden jutuista, olen vain mukavaa turinaseuraa "näin ohimennen". minulla on aivan eri maailma kuin muilla. he ovat enemmän vielä lasten maailmassa, mutta minun on pakko aikuistua koko ajan enemmän, nykytilanteeni vaatii sitä. usein olen vastuussa useammista ihmisistä kuin vain itsestäni, minun on hoidettava ruokaa pöytään kotona. sitten kukaan ei oikein ymmärrä minua.

kerroin myös hyvälle ystävälleni (joka asuu viereisessä kaupungissa) ohimennen kiusaamisesta. kun hän kysyi kiusaajia, luettelin hänelle pitkän listan nimiä, sillä hän ei kuitenkaan tunne ketään niistä. hän kummasteli asiaa.

olen aina hieman peloissani koulussa kulkiessani. koskaan en voi tietää, minkä nurkan takaa joku yllättää.

minua ahdisti niin paljon tällä viikolla. keskiviikkona tuskailin käsityötunnilla työtäni (keltaoranssia hametta), kun en ymmärtänyt opettajan puheista mitään. olen päättänyt taitojeni puutteesta huolimatta tehdä itselleni hameen. köhisin melkein itku silmässä: "mä oon ihan pihalla!", johon kiusaajani sattui huutamaan kovaan ääneen "no niin ootki!" ja muuta yhtä fiksua. lopputunnista minulla särki päätä, ja oli vain ajan kysymys, milloin tarttuisin kiusaajiani kurkusta. he tahallaan ärsyttivät minua, ja sama jatkui seuraavalla saksan tunnilla. yritin olla hiljaa ja liikkumatta kaikesta ivasta huolimatta, mutta kihisin sisälläni niin paljon. meinasin itkeä, huutaa, lyödä ja juosta pois. en uskaltanut tehdä niistä mitään.

kävin eilen ystäväni luona. puhuimme tulevaisuudesta. itkin sitten eilen illalla sängyssäni, kun en tiedä, mitä teen tulevaisuudessa. sen tiedän, että lukion käyn ja yliopistoon menen, mutten tiedä sen enempää. ystäväni tiesi jo sen, että käy lukion täällä. olin joskus sitä mieltä, että minähän en täällä ole kauempaa kuin on pakko. nyt en tiedä. en enää edes tiedä, mikä minusta tulee isona. ennen olin vahvasti sitä mieltä, että tulevaisuuteni on katu-uskottavana rocktoimittajana. olen aivan hukassa tulevaisuuteni kanssa.

tiistain liikuntatunnilla pelasimme ultimatea ja jalkapalloa. pahin kiusaajani oli minun kanssani samassa joukkueessa, toinen (joka ei ole niin paha) oli meitä vastassa. olen huono ottamaan frisbeen kiinni, joten sain kuulla kiusaajaltani paljon kommenttia sössimistäni maaleista. pelatessamme jalkapalloa toinen kiusaajani (joka oli vastapuolen joukkueessa) tökki minua kylkiluiden alle ja väliin. se sattui paljon. olin vastaanottamassa syöttöä, kun tunsin pistävän kivun kyljessäni, ja kohta toinen kiusaajani juoksi ohitseni. opettaja ei kyseistä tilannetta nähnyt, sillä hän oli tuomaroimassa viereistä peliä.

no, tulee kesä. siksi minua kiusataan kenkieni takia. olen äärettömän tykästynyt kumisaappaisiini, joita olen pitänyt yhtäjaksoisesti noin kuukauden. kiusaajani tivasivat minulta viimeksi torstaina, miksi vielä pidän kumisaappaita, kun ei ole edes märkää. vastasin, että voi mahdollisesti olla.

kesällä en varmaankaan näe kiusaajiani ollenkaan. silti näen varmasti vanhempia koululaisia, jotka katsovat minua halveksuvasti ja tulevat kyselemään, olenko transvestiitti. silti minulle tulee ikävä koulua, kiusaamisesta huolimatta.