luokanvalvoja otti minut tänään ennen saksan tuntia taas puhutteluun. hän kysyi, onko ollut mitään. vastasin, ettei ole. luulin, että hän tarkoitti vasikoinnista johtuvaa kiusaamista, mutta hän taisikin tarkoittaa kiusaamista kokonaan. hän myös kysyi, pitäisikö hänen soittaa vanhemmilleni ja että tietävätkö he asiasta. hän sanoi katselevansa tilannetta tai jotain. toivottavasti hän ei tarkoittanut kiusaamista kokonaisvaltaisesti. se kyllä jatkuu edelleen.

maanantaina kirjoitimme äidinkielen tunnilla novelleja. sain kirjoitettua ensimmäisellä tunnilla puolitoista sivua. kun palasimme ruokailusta, pyyhin kaiken pois. melkein vieressäni istuva kiusaajani kuiski kovaan ääneen "ei juma sää oot" ja muuta vastaavaa. olen kirjoittamisen kanssa hyvin perfektionistinen luonne, varsinkin kun kyse on äidinkielen tehtävistä. vapaa-ajallanikin tietysti pidän huolta kieleni siisteydestä, joskaan en niin paljon. kirjoitin uudesta aiheesta uutta novellia noin sivun verran. kotona pyyhin nekin pois ja kirjoitin taas uudesta aiheesta. seuraavana päivänä kirjoitin lopun uudestaan. kun kiusaajani kuuli tästä, hän ihmetteli suureen ääneen, kuinka kummallinen olen.

äidinkielenopettajani suunnilleen ainoa kommentti runostani oli tyyliin "siinä oli aika mielenkiintoisia sanoja", jota ihmettelin.

loppujen lopuksi, nyt kun ajattelen, on tämä ollut aika rauhallinen viikko. totta kai olen kuullut piikittelyä minusta ja äidinkielenopettajasta ("sä olit ihan onnessas, kun se piti meille liikuntaa!" ja "ai kertookse novelli siitä ja susta?" kun kerroin ensimmäisen novellini aiheen) ja ulkonäöstäni ("jaaha, meidän rokkarilla on taas hiukset tarpeeks takussa iltaa varten", kun olin lähdössä ismo alanko säätiön keikalle).

toivon kuitenkin todella, että kiusaamiseen puututtaisiin. tai edes, että tämä jakso loppuisi. silloin luokanvalvoja vaihtaisi istumapaikkojamme. se tarkoittaisi sitä, että takanani istuva kiusaaja ja melkein vieressäni istuva kiusaaja erotettaisiin tai edes minä pääsisin pois siitä välistä. keskittymiseni koulussa kärsii, kun en pysty kuulemaan mitään heidän hölinältään. lisäksi pelkään, että melkein vieressäni istuva kiusaaja katsoo vihkoani ja näkee mahdollisesti vääriä vastauksia. niistä kuulen niin paljon. se ei ole mukavaa, koska olen vainoharhainen luonne ja pelkään niiden takia numeroni laskevan oikeasti, kun en tiedä valmiiksi (ennen kuin asiaa edes on opeteltu), miksi adjektiivi röd onkin tässä tapauksessa röda.

kun olen puhunut, kuinka ruotsin tunnilta tulee paljon kommenttia. ruotsin keskiarvoni on 10,0 ja opettaja pitää minua ylivälkkynä ihmisenä. hän kuvittelee, että osaan puhua ruotsia sujuvasti ja tiedän kaikki kielioppiasiat. hän kysyy minulta kaikki vaikeimmat kysymykset ja siksi auttaa kiusaajia. koen, että hänkin kiusaa minua. siitä en kuitenkaan uskalla luokanvalvojalle tai opolle tai rehtorille sanoa. yritän parhaani, miksei se riitä ja minulta vaaditaan liikaa? sitten koen äärimmäisen huonoa itsetuntoa ja ahdistun. silloin minun tekisi mieli lyödä, huutaa, potkia ja itkeä. haluaisin juosta pois luokasta, kauas pois. en ole kehdannut tehdä noista mitään. vielä.

"miks sä oot sitä?", "miks sä oot tätä?", "miks sä pidät tästä?", "mikset sä pidä tuosta?".

kiitos kovasti teille kaikille kommenteistanne ja kiitos siitä, että edes jaksatte seurata kirjoituksiani.

kuluvan viikon tiistaina luokanvalvoja otti minut puhutteluun ja kysäisi, onko kiusaajani kuittaillut kantelemisestani. vastasin ettei ole ja kaikki on hyvin. hän oli helpottunut. hän kertoi olleensa kauhuissaan saadessaan minulta sen tekstiviestin. rehtori ei millään lailla ottanut tällä viikolla minua tai kiusaajaani kansliaan. katsotaan, kuinka asia tästä etenee.

tänään meillä oli uskontoa. meille opettaa uskontoa ja historiaa sama opettaja. hänellä on työharjoittelija tämän ja ensi viikon. harjoittelija ei ollut nyt paikalla ja opettaja kertoi, että hän saattaisi pitää meille seuraavan uskontotunnin. sanoin opettajalle, etten halua, sillä harjoittelija puhuu meille kuin pienille lapsille ja pitää meitä ihan tyhminä. "mut sähä ootki pieni lapsi ja tyhmä", kiusaajani sanoi ja kääntyi minuun päin. eräs luokkamme pojista yhtyi tähän. yritin niellä kiukkuni, joskin se oli hiukan vaikeaa.

vein äidinkielenopettajalle kiusaamisesta kirjoitetun runon, jollaista en ole koskaan aiemmin kirjoittanut. minua jännittää vähän, mitä hän sanoo siitä.

viikolla perääni huudettiin taas "hyi vittu!". asialla olivat rinnakaisluokkalaiset pojat, jotka viiltelevät itseään "koska se on siistiä" eivätkä ole kuulleet laitteesta suihku tai sanaa puhtaus. yritän aina olla välittämättä ja vain kävellä ohi. silti kävelytahtini nopeutuu, ilmeeni muuttuu tuimaksi ja käteni heiluvat nopeammin vierelläni. aina joudun puskemaan melkein itkun läpi, että pääsen heidän ohitseen. pahinta tilanteessa on se, että yhden pojan kanssa (heitä on neljä) joudun olemaan saksan tunneilla pari ja toisen kanssa olen kotitaloudessa samassa ryhmässä loppuvuoden. jos homma menee liian kauheaksi, anon opettajilta vaihtoa.

istun luokassa toisen kiusaajan edessä. eilisellä matematiikan tunnilla hän piirteli puuvärin väärällä päällä selkääni ja aina kun vilkaisin, hän yritti näyttää viattomalta. tätä jatkui noin viisi minuuttia yhtäjaksoisesti. sanoin hänelle, etten pidä siitä, mutta hän jatkoi. hän kysyi, saako hän kirjoittaa oman nimensä selkääni. kielsin. sama jatkui historian tunnilla.

kemian kaksoistunnin välitunnilla seisoskelin käytävällä. kiusaajani sanoi ystävälleen kovaan ääneen, niin että varmasti kuulin "kato tota. toi on niiin tyhmä! kato nyt sen vaatteita. ja hiuksia! yäk!" yritin olla välittämättä, mutta se oli vaikeaa, eikä onnistunut.

toivon todella, että kiusaamiseen suhtaudutaan vakavasti, niin kuin rehtori sanoi. luokanvalvoja kertoi, että kiusaajani oli sanonut kiusaavansa yhtä muuta ihmistä minun lisäkseni meidän luokaltamme. ei ehkä tyyliin "joo, kiusaan sitä ja sitä toista", vaan vähän kaarrellen. luulen tietäväni toisen, jota hän kiusaa.

tajusin juuri. jos kiusaaminen oikeasti loppuu (johon en suin surminkaan usko), niin sittenhän koko blogini kuolee!

anteeksi, etten ole päivittänyt blogiani, sillä en pääse koneelle kuin viikonloppuisin (kotijoukkojen mukaan minun pitää panostaa kouluun huolimatta viimeisimmästä todistuksestani, jossa puolet numeroista oli kymppejä ja kokeista ei tule kuin yhdeksäisiä ja kymppejä).

nyt viikolla minua on haukuttu, minua on katsottu pitkään ja naurettu ja on haukuttu. eilen tein kuitenkin ratkaisevan päätöksen.

laitoin luokanvalvojalleni tekstiviestin, joka kuului näin: hiihaahoo, en uskaltanut sanoa tiistaina, joten pamppadaa: minua kiusataan koulussa eikä se ole kivaa. juu, näin on. tittidii, sainpa kerrottua sen! sain melkein heti viestin takaisin, jossa luki: hyvä, kun kerroit. palataan asiaan huomenna. tänään, ennen ensimmäistä tuntia luokanvalvojani vei minut tyhjään luokkaan ja sanoi jonkun hakevan minut joltakin kolmesta ensimmäisestä tunnilta.

toisella tunnilla luokanvalvoja haki minut ja vei rehtorin kansliaan. sinne saapuivat kohta rehtori ja opinto-ohjaaja. kerroin heille kuinka minua kiusataan ja näytin luokkakuvista ylempiluokkalaiset tytöt, jotka nauravat minulle. heidät jätettiin kuitenkin tuonnemmas, ja keskityimme luokkalaiseeni tyttöön, joka minua kiusaa eniten.

kerroin, että hän on lyönyt minua muutaman kerran, töninyt, potkinut, haukkunut ja irvaillut. opo sanoi, että häntä raivostuttaa tuollainen tahallaan ja ilman syytä töniminen. sovimme, että rehtori ottaa kiusaajani puhutteluun tämän päivän aikana ja he opon kanssa harkitsevat, ottavatko he meidät jossain vaiheessa yhtä aikaa.

matematiikan tunnilla kiusaajani haettiin. kun hän tuli sieltä, kuulin kun hän sadatteli parhaalle ystävälleen (joka myös kiusaa minua, muttei niin paljon) kuinka "tää" ei voi olla potkimista, mistä häntä syytettiin ja muuta. olin ihan hiljaa.

meillä oli luokanvalvojan opettamaa englantia viimeisellä tunnilla. tunnin jälkeen kun olin lähdössä, luokanvalvoja yritti kuiskia minulle jotain suupielestään. en kuullut, ja pyysin häntä toistamaan asiansa. kiusaajani paras ystävä meinasi jäädä kuuntelemaan, mutta luokanvalvoja hätisti hänet pois. hän kysyi, olenko käynyt uudestaan kansliassa. vastasin etten ole. kun tulin pois luokasta, näin kuinka kiusaajani katsoi minua alentavasti ja tappavasti ja kuiskutti jotain ystävälleen, joka hänkin kääntyi katsomaan minua. sitten he lähtivät pois. en ole varmaan täysin väärässä, jos sanon, että hän tietää minun kokeneen hänen käytöksensä kiusaamisena.

ja on minulla ystäviäkin, kaksi kolme kappaletta, joista yksi pitää syntymäpäivät huomenna. heidän kanssaan on hyvä olla ja heille kerroin tänään kiusaamisesta ja vierailusta rehtorin kansliassa. juhlissa olleet ystäväni ovat rinnakkaisluokalla ja yksi oli minua vuoden nuorempi. toinen muista blogeistani on lukittu ja toinen on varsin hiljainen. pyydän teitä pitämään tämän blogin erossa tuosta toisesta. jos kuitenkin haluatte vierailla, olkaat hyvät: http://pallopaita.vuodatus.net

tunnen, että olen tehnyt oikein, kun kerroin kiusaamisesta. silläkin uhalla, etten tule enää koskaan olemaan minkäänlaisissa väleissä kiusaajani kanssa.

huu, nyt on talvilomat vietetty. onneksi sain mahtumaan iloa lomaani, sillä näin ystäviä ja kävin yksissä mukavissa, 70-luvulle sijoittuvissa juhlissa. tosin tämä maanantai ei ehkä ollut kaikkein kivoin lomaltapalaamismaanantai.

kiusaajani nauroivat ruotsin tunnilla jollekin, enkä tiennyt mille. minua alkoi ahdistaa. näytin varmasti tyhmältä, kun he nauroivat, enkä minä nauranut vieressä. kuitenkin he vain nauroivat minulle. kaiken lisäksi kirjoitin taululle skolan, kun piti kirjoittaa skolorna. kaikki huusivat minulle, kuinka olen huono ja tyhmä ja kuinka numeroni laskee kymmenestä viiteen.

ennen äidinkielen tuntia kiusaajani töni minua. hän tyrkkäsi minua, kun olin menossa tunnille. poispäin luokasta. ennen terveystiedon tuntia hän löi minua kylkeen nyrkillä. yritin olla välittämättä. joskus hän on potkinut minua jaloille.