peruskouluni päättyi eilen. omalta ysiluokaltamme päättötodistuksen sai kevätjuhlassa 14 seitsemästätoista: huutelijapoika ei tulekaan ilmeisesti vielä saamaan, ja hänen kaverinsa tilanne on minulle hieman tuntematon (ainakin hänellä on istumattomia jälki-istumisia) ja jii nukkui pommiin. juhla meni hyvin, pitämäni puhe meni hyvin, päättötodistusten hakeminen meni hyvin, ysilaulu meni hyvin. itkimme juhlan jälkeen jokainen ja halasimme jokaisen vastaantulevan ysin sekä monta opettajaa, joita emme näe enää ehkä koskaan - kuvataiteen opettajammekin pitää välivuoden ja muuttaa ehkä pariisiin, liikunnan opettajamme muuttaa etelämmäs miehensä työn takia. keskiarvoni oli lopulta 9.67 ja sain kaksi stipendiä, yhteiskunnallisista aineista ja saksasta.

en ole varma huutelijapojan tilanteesta, mutta moni on puhunut, että hän todella jäisi luokalleen. se on sinänsä ironista, että hän vihaa koulua, ja nyt hän joutuu kärsimään sitä vielä vuoden lisää. kyllä hän kesälläkin joutuu kai jotain tekemään, mutta ilmeisesti hän joutuisi tuplaamaan ysiluokan. kuulin myös huhua kuudesta nelosesta, mutta olen varma vain äidinkielen, englannin, ruotsin ja matematiikan hylkäämisestä.

en pidä kesäloman alusta. koulu loppuu niin yhtäkkiä, ja aina ensimmäisellä viikolla minua alkaa itkettää, oksettaa ja ahdistaa, kun elämästäni on viety niin suuri osa eikä minulla ole mitään tekemistä. nyt niin ei ole vielä käynyt, sillä ystäväni olivat meillä viime yön ja grillasimme ja pidimme hauskaa, mutta luulen, että minun pitää huomenna käydä koululla. onhan siellä opomme, jonka kanssa voin onneksi jutella, tai sitten vaan voin kuljeskella tyhjillä käytävillä. parin viikon lomailun jälkeen ahdistus alkaa onneksi helpottaa, ja voin nauttia rajattomasta vapaa-ajasta.

tämä on blogini yhdeksäskymmenes kirjoitus ja samalla viimeinen. olen tullut siihen päätökseen, ettei minulla ole enää annettavaa, jutunaihetta. koko blogi on alkanut ahdistamaan, enkä pidä enää sen päivittämisestä. niin on ollut jo hyvän aikaa, mutta jatkoin teidän takianne. nyt minun on aika hiljentyä. kiitos teille kaikille, jotka blogiani olette lukeneet, seuranneet ja kommentoineet, olette olleet ihania ja ymmärtäväisiä.

nyt minusta tuntuu onnelliselta, kaikki on hyvin. toivottavasti niin tulee olemaan vielä hyvän aikaa.

koulumme kioskilla oleva pinkki aamukampa sen kertookin: 11 aamua enää jäljellä, sitten voin kirjoittaa "hei hei" luokan tauluun.

en tiedä, tullaanko huutelijapoikaa näkemään kevätjuhlassa lainkaan, ei ainakaan päättötodistus kourassa - niin monta nelosta uhkaa. äidinkieli, englanti, ruotsi ja matematiikka tulevat ensimmäisinä mieleen. enää kukaan luokastamme ei voi käsittää sitä, miksei hän tee tunneilla mitään. hän vain nuokkuu vieressäni eikä hänellä ole koskaan oppivälineitä mukanaan. vaikkei tunneilla aina kaikkea jännää tehdäkään, kyllä minun olisi mukavampaa tehdä opettajan antamia tehtäviä kuin vain maata pulpetilla - olisipahan edes jotain tekemistä!

opinto-ohjaajallamme on ollut viime aikoina kovasti asiaa huutelijapojan ystävälle, eikä minulla ole aavistustakaan miksi. hän on kyllä oikeasti fiksu poika ja menestyisi hyvin, jos lusmuaminen ei vain olisi niin paljon mukavampaa. nyt moni opettaja on ollut huolissaan hänestä, sillä juuri näinä kriittisinä viimeisinä viikkoina hän on muuttunut vielä välinpitämättömämmäksi, ja kaikki pelkäävät, että hänkin saa monet ehdot. mietin myös, liittyisivätkö opon juttutuokiot jotenkin pojan tulevaan kouluun. hän on hakenut käsittääkseni maansiirtoalalle, ja todella toivon, että hän sinne pääsee! kuten jo sanoin, hän on oikeasti fiksu ja osaa matematiikkaakin mielettömän hyvin, ja mukavakin hän on. siksi toivon kovasti, että hän pääsee sinne minne tahtookin.

enää meillä on yksi koe jäljellä, joka on huomenna. terveystiedon koe, johon meidän kuuluu lukea 70 sivua vitamiineista, yksinäisyydestä ja sukupuolitaudeista. viimeiset numerot ovat olleet muuten hyviä, mutta saksan aineen ja kokeen 9+ olivat minulle melko suuriakin pettymyksiä. olen ollut iloinen siitä, että olen saanut suunnilleen pidettyä tasoni yllä - moneen kertaan mainitsemani äidinkielen kirjailijakansio ja uskonnon tutkielma olivat menestyksiä (48 p./50 p. sekä 10).

viimeiset kaksi viikkoa ovat varmasti mielenkiintoisia, ja aion ottaa kaiken irti siitä, kun olemme vielä ihanan luokkamme kanssa yhdessä. tulen kaipaamaan jotain persoonia todella! toivottavasti lukioomme eksyy samanlaisia ihmisiä, joilla olisi yhtä pimeitä juttuja kuin muutamilla henkilöillä luokallamme.

ps. pääsin siihen tv-ohjelmaan mukaan!

koulua on kaikeksi onneksi jäljellä enää neljä viikkoa eli 21 päivää. oi kuinka odotankaan hetkeä, jolloin voin kirmata paljain jaloin pihalla vailla huolen häivää kaksi ja puoli kuukautta! kuitenkin odotan hetkeä hieman ristiriitaisin tuntein, olenhan viettänyt viimeiset kolme vuotta melko tiiviisti noiden 16 muun luokkalaiseni kanssa. osaa en näe varmaan kevätjuhlan jälkeen enää ikinä.

meidän piti palauttaa äidinkielen ja uskonnon "päättötyöt" eli kirjailjakansio ja tutkielma keskiviikkona, ja yllätyin iloisesti, kun jiillä oli omat työnsä mukanaan tulostettuna ja eelläkin oli ilmeisesti jotain. minusta tuntuu, että suurin piirtein koko luokkani vihaa ja inhoaa äidinkieltä - eikä vähiten opettajan takia. rakastin ennen äidinkieltä niin lujaa, että luin oppikirjaa kotona kaiket päivät vapaa-ajallakin ja kiljahtelin riemusta joka aamu, kun lukujärjestyksessä oli tiedossa äidinkieltä. nyt se on vain aine muiden joukossa, osin juuri opettajan vuoksi. vähän aikaa sitten valitimme opettajalle ystävieni kanssa, kuinka hän tappaa vähäisenkin tuntiaktiivisuutemme ja kiinnostuksemme jatkuvalla kritikoinnillaan ja filosofisilla pohdinnoillaan - ja me olemme vasta peruskoulussa, ei meidän kuulu osata sellaista heti kylmiltään jo nyt! hän on ottanut hieman opikseen, muttei meitä päästetä edelleenkään liian helpolla. (tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka kuinka!)

koulumme juhlat ja juontamiseni niissä onnistui omastani ja muidenkin mielestä hienosti - olin tarpeeksi rauhallinen ja puhuin selkeästi. olen siitä onnellinen, koska olen ihan mahdoton jännittämään esiintymistä (vaikka rakastankin sitä kauheasti) ja usein kehoni tärisee, ääneni tärisee tai sekoan sanoissani. jospa alkaisin päästä vihdoin yli liiallisesta esiintymisjännityksestäni - pieni jännityshän on aina vain hyvä. myös koulun vappujuhla sujui mielestäni kohtalaisesti, joskin minusta tuntui, ettei kellään muulla kuin järjestäjillä ollut hauskaa.

olen ollut viime aikoina ihan mielettömästi tunneilta pois, johtuen koulun juhlista, vappujuhlista ja erään tv-ohjelman koekuvauksista helsingissä. toivottavasti vain saisin toiset kiinni, vaikka kovasti olen yrittänyt tehdä läksyjä ja muita tehtäviä kotona. ja toivottavasti pääsen siihen televisio-ohjelmaan mukaan...

huutelijapoika oli kaatunut mopollaan. olimme ihan paria päivää aiemmin ystäväni kanssa arvuutelleet, milloinkohan tuo kaatuminen tapahtuu, kun seurasimme pojan ajelua. ei kaatuminen ihan selvinpäin tapahtunut kuitenkaan, ja siitä sitten saimmekin kuulla. ilmeisesti hän ei nähnyt toisella silmällään mitään, sillä se oli muurautunut umpeen, ja toinen poski oli turvonnut ja pahoin naarmuilla. hän ei ollut hirveän kaunis näky - huutelijapojan ystävä näytti minulle kuvan pyytämättäni. eipä hän tainnut oikein ottaa opikseen ollenkaan, mutta olipahan hän poissa koulusta alkuviikon, mitä en toki pistänyt lainkaan pahakseni.

tällä viikolla vaihdoimme paikat luokassamme. huutelijapoika on yllättäen eturivissä keskellä - ja minä hänen oikealla puolellaan. istun jiin ja huutelijapojan välissä eturivissä. paikka ei ehkä ole kaikkein mukavin, sillä minut on eristetty ystävistäni melko tehokkaasti, ja minusta tuntuu ihan siltä, kuin istuisin kaikkien edessä. en haluaisi valittaa tästä, mutta - huutelijapoika haisee ihan mielettömän paljon tupakalle. en pidä siitä. onneksi en ole joutunut istumaan uudella paikallani turhan paljon, sillä olen juossut erilaisissa palavereissa koko viikon.

tämä kevät on ihan hirveä. ennen vappua pitäisi palauttaa vielä äidinkielen kirjallisuustyö (joka on minulla onneksi jo suhteellisen hanskassa), uskonnon tutkielma (en ole aloittanutkaan sitä vielä, tarkoitus olisi viikonloppuna) ja englannin aine (onneksi sanoja tarvitsee kirjoittaa vain noin sata). vapun jälkeisellä viikolla on kolmen kokeen (saksa, maantieto, ruotsi) lisäksi vielä saksan aineen palautus. siihen päälle vielä koulumme syntymäpäiväjuhlat ensi viikolla (jotka juonnan ja johon olen tekemässä lyhytelokuvaa) ja vappujuhlat huhtikuun viimeisenä (joita olen järjestämässä). oi kunpa osaisin joskus sanoa ei!

tänään teimme myös kurssivalinnat ensi vuodelle lukioon, ja samalla näimme, ketkä omalta yläasteeltamme hakevat tänne lukioon. jos laskuista unohdetaan noin kymmenen huipputyyppiä, saldo on melko tylsänlainen - hirveän hiljaisia ja värittömiä ihmisiä. onneksi sentään melkein kaikki hyvät ystäväni jäävät tänne kanssani!

muuten elämäni rullaa hyvin, kevät saa minut hyvälle tuulelle. pidän keväästä.

saimme kuukausiraportit perjantaina. voin sanoa, että kaikilla olleen kolmen koenumeron lisäksi huutelijapojan raportissa oli hieman muutakin. se meni melkein kolmannelle sivulle (!), ja oli täynnä huomautuksia kuten "istui pipo päässä tunnilla" tai "ei ollut työvälineitä mukana, makasi koko tunnin". alan olla yhä varmempi, ettei hän toukokuun viimeisenä saa päättötodistusta, sillä nyt varsinkin pitäisi vähän pinnistää. tosin, eipä minuakaan kiinnostaisi, mutta pakko on.

sitä samaa se on ollut viimeiset kaksi viikkoa. joka tunnilla; "mulla ei oo kirjoja mukana", "en varmaan ota pipoa pois" ja "jaksaa tehä jotain". toisaalta, olen kirjoittanut joitain hänen juttujaan ylöskin - niin päättömiä ne ovat. eivät aukene ehkä niille ollenkaan, mutta meidän koulumme oppilaille kyllä. eräällä matematiikan tunnilla hän pohti, miksei biltema voi olla öisin auki. ainakin biltemasta koulun multimediatarvikkeet ostava teknisen työn opettaja kuulemma asioisi siellä silloin.

en tiedä onko opetuksen taso koulussamme heikentynyt, vai olenko käynyt kärkkäämmäksi arvostelemaan saamamme koulutuksen tasoa, sillä osa opettajista on muuttunut todella ärsyttäviksi. emme oikeastaan saa lainkaan esimerkiksi yhteiskuntaopin opetusta - suurimman osan tunnista opettaja valittaa milloin mitäkin vaivaansa ja kertoo kuinka kauheasti hänellä on kokeita korjattavanaan, ja kun tuntia on viisi minuuttia jäljellä, hän huomaa, ettemme ole vielä tehneet mitään. niinpä hän esittää meille yhden kalvon, joka meidän kiireessä pitää kopioida vihkoihin, eikä kukaan pysty siinä samalla kuuntelemaan, kun hän selittää kalvon sisältöä. niinpä vihkomme on nyt täynnä ihmeellisiä käsitteitä, ja huomenna on koe. ajattelin valittaa ko. opettajasta ja eräästä toisesta opettajastamme rehtorille huomenna, ehkä keskusteltuani ensin kyseisten opettajien kanssa.

toivon todella, että jaksaisin pinnistää viimeiset viikot, vaikka kevät ja kaikki muu kiva houkuttaisikin. enää alle 40 päivää peruskoulua...

koulu tuntuu taas vaativan mahdottomia. pitäisi opetella ulkoa ruotsin verbejä, lukea kokeisiin, askarrella musiikin esitelmää, valmistella äidinkielen kirjailijakansiota, pohtia erilaisia aihekokonaisuuksia (esimerkiksi ekokatastrofi, sota, maanpuolustus & rauhantyö) uskonnon tekstiä varten ja yrittää siinä samalla hoitaa vielä kaiken muunkin koulunkäynnin ja elämisen. ei ole kyllä kauhean hauska juttu tämä peruskoulun viimeinen kevät, minua ainakin ahdistaa jo. kaikki ovat sitä paitsi jo kyllästyneet opiskelemaan! siihen lisäksi opettajat vielä korostavat joka välissä, miten tämä on ratkaisevaa aikaa ja miten meitä arvostellaan ja kuinka nyt on vuorossa "viimeinen ponnistus". olen kurkkuani myöten täynnä sitä!

huutelijapoikaakaan ei koulunkäynti kiinnosta, ja hän kyllä näyttää sen. minua kyllä lievästi häiritsee se, miten me muut emme saa opiskeltua, kun hän istuu keskellä luokkaa härnäämässä opettajaa. taitaa olla niin, että useimmat opettajat saavat viettää koululla aikaansa kesälläkin, eivätkä vähiten hänen takiaan. melkein säälin jo luokanvalvojaamme ja opinto-ohjaajamme, millaisen paikan eteen he joutuvat. minusta olisi kuitenkin mukava päästä opiskelemaan ihan kunnolla, ja odotankin jo sitä, kun tiemme toukokuun viimeisenä päivänä eroavat toivottavasti lopullisesti.

en tiedä miten oikein suhtautuisin jiihin. hän on kyllä yksi luokkamme persoonallisimmista ilopillereistä, mutta välillä hän on häiritsevän töykeä. en tiedä olenko vähän herkkä edelleen sen takia, että hän kuitenkin kiusasi minua melko ikävästi, vai kokevatko muutkin hänen huomautuksensa välillä kiusallisina ja epämieluisina - hän ei nimittäin pelkää kommenttiensa vastaanottoa, vaan laukoo jokaisen ajatuksensa ilmoille saman tien.

kymmenen viikkoa peruskoulua jäljellä, ja edessä on vielä kouluni juhlatkin tasavuosien kunniaksi (joihin minut nakitettiin juontamaan). mitä tästä tuleekaan!

talviloma oli oikein mukava - sopiva yhdistelmä kotona rentoutumista ja ystävien tapaamista. viikko vain ei tunnu riittävän kaikkeen, kaksi viikkoa olisi ollut jo paljon parempi juttu.

edellisessä merkinässäni hehkutin huutelijapojan kotiopetusta, mutten ole enää niinkään varma koko asiasta. maanantaina poika oli koulussa, ja loppuviikon hän oli pois. luulen tämän kuitenkin johtuvan siitä, että maanantaina ee oli poissa koulusta, ja loppuviikon taas mukana tunneilla. jos tämä on totta, on se naurettavaa, miten huutelijapoika ja ee eivät voi olla yhtä aikaa koulussa eronsa takia. eivät he niin voi koko loppukevättä toimia! meillä oli myös poikkeuksellisesti eilen koulua, ja silloin huutelijapoika oli koulussa ja ee poissa.

saimme todistukset torstaina. keskiarvoni oli yläasteen toiseksi parhaani, 9.75 - numeroista kolme oli yhdeksäistä ja loput kymppejä. olen suht tyytyväinen, joskin matematiikan yhdeksän harmittaa vähän saatuani kuitenkin 9½ kokeesta, ja olen aina laskemassa taululla, kun se on mahdollista. ainakin kolmen luokkatoverini todistuksissa taisi olla nelosia. taitaa ainakin osan niistä suorittaminen mennä kesään, veikkaisin.

päätin tällä viikolla, etten halua enää seurata politiikkaa vierestä, vaan haluan siihen mukaan. olen ollut vaihtelevissa määrin kiinnostunut politiikasta ja vaikuttamisesta jo viitisen vuotta, ja sympatiseerattuani erästä puoluetta jo hyvän aikaa sain aikaiseksi liittyä puolueen nuorisojärjestöön. lupauduin myös auttamaan paikallisia puolueen kunnallisvaaliehdokkaita syksyllä. en ole ollut pitkään aikaan näin iloinen ja kokonaisen oloinen, ja tuntuu todella siltä, että tämä voisi olla minun juttuni. olen melko varma, että vuoden 2012 kunnallisvaaleissa olen jo ehdokkaana, enkä ihmettelisi sitäkään, jos jonain päivänä löytäisin itseni eduskuntavaaliehdokkaanakin.

koulussa on pari suurta projektia aluillaan näillä hetkillä, ja sen lisäksi minua pitää kiireisenä koulun tuleva vuosijuhla. toivottavasti aikani riittää kaikkeen.